Häät

Tien raivaaja

Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhä-päivänä vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun al-kupuolelta lähtien. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta en-nen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1: 26, 36. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun. Nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauan-taina. Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan ar-mollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Kirkollisen aiheen lisäksi juhannukseen sisältyy Suomessa kansallisen juhlan (Suomen lipun päivä) ja keskikesän luonnonjuhlan aineksia.

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 51: 3–6

Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puu-tarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu. Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöi-sin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuk-sen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat. Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas ha-joaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta mi-nun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.

Toinen lukukappale: Ap. t. 14: 15–17

”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä ju-malista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hy-vää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”

Evankeliumi: Luuk. 1: 67–79

Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin: – Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Vä-kevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaik-kien vihamiestemme käsistä. Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme koh-taan. Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi. Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu

luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.

*

Usein varsinkin taloyhtiöiden pihoilla näkee kyltin: PELASTUSTIE. Tämä yksi ja nimenomainen tie on tarkoitettu hälytysajoneuvoille ja pelastushenkilökunnalle.

Huomaan usein ajattelevani tuon kyltin äärellä erästä toista pelastustietä. Sitä, josta Herra Jeesus itse sanoo: ”Minä olen TIE, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kaut-tani” (Joh.14:6). Näissä sanoissa on ehdottomuutta, joka on sopimatonta puhetta tälle ehdottomia totuuksia torjuvalle ajallemme.

Tästä huolimatta, suvaitsevaisuuden merkittävimmän mestarin, Jeesuksen, omien sanojen mu-kaan, Isän tuntemiseen ja luokse, siis pelastukseen, on vain yksi tie. Se on tie, jota voi perustellusti kutsua pelastustieksi.

Tämän Herran pelastustien raivaamisen vuoksi Johannes Kastaja syntyi tähän maailmaan. Päivän evankeliumissahan sanottiin Johanneksesta: ”Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdatat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen” (Lk.1:76b–77). Tämä on tie, jota kauan ennen Johannesta elänyt profeetta Jesaja kutsuu ”Pyhäksi tieksi” (Jes.35:8).

Pyhä tie, tämän tien löytyminen, sillä kulkeminen ja pysyminen, eivät perustu ihmisviisauteen tai ihmisvoimaan, vaan Jumalan Pyhän Hengen johdatukseen, Hänen voimaansa. Siksi tällä tiellä – niin kuin profeetta tämän suorasanaisesti ilmaisee – ”ei tyhmäkään eksy” (Jes.35:8). Edellinen Raama-tunkäännös sanoi saman vieläkin suorasukaisemmin: ”Joka [tätä] tietä kulkee, ei eksy – eivät hul-lutkaan”.

Johannes Kastaja – Tien Näyttäjä kun on – saakoon osoittaa, miten tälle pelastustielle tullaan, kuinka siellä kuljetaan ja miten sillä pysytään. Tälle tielle tullaan tavallisimmin autiomaan kautta. Johannes on siitä itse esimerkkinä. Hän meni autiomaahan, sai siellä kutsun ja varustuksen. Au-tiomaa on siis hiljaisuuden ja riisumisen paikka, jossa Jumalan ääni pääsee kuuluviin.

Tämä ei silti tarkoita sitä, että meidän pitäisi Johanneksen lailla vetäytyä yksinäisyyteen. Ei, vaan Jumala vie meidät usein tämän elämän kovien kokemusten kautta ja niiden keskellä oman sydä-memme autiomaahan.

Sydämen autiomaassa meidät riisutaan ja inhimilliset tukirakenteemme revitään. Nämä ovat omia tekojamme, yrityksiämme ja saavutuksiamme, joiden varaan pyrimme tavalla tai toisella elä-määmme rakentamaan.

Mutta niin kauan kuin elämässämme on näitä omassa viisaudessa rakentamiamme tulirakenteita, niin kauan Jumalan rakkaus ja armo eivät pääse täysimääräisesti virvoittamaan synnin kovettamaa sydäntemme maaperää. Ja niin kauan emme myöskään taivu Jumalan pyhään, mutta hyvään tah-toon, vaan pyrimme kulkemaan omaa tietämme.

Autiomaahan meidät laittaa hän, joka osaa sen tehdä ainoana tässä maailmassa kaikella rakkau-della ja taidolla. Autiomaassa meidät laitetaan huutamaan hätäämme Herralle. Ja siellä Jumala voi sydämen hiljaisuudessa, vähitellen ja omalla aikataulullaan hoitaa meitä ja puhua meille sanas-saan.

Johanneksen parannussaarna oli ankaraa, kuten Jumalan pyhä laki onkin aina ankaraa, kun se syyt-tää meidän synneistämme. Mutta uutta sanassa, jota Johannes itsekin oppi autiomaassa, oli se, että hän, vanhan ja uuden liiton rajalla seisovana profeettana viittasi eri tavoin kuin kukaan edeltä-jänsä syntien anteeksiantamuksen ruumiillistumaan ja autuutemme ansaitsijaan. Johannes saattoi nimittäin aivan konkreettisesti osoittaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa, Jumalan Karitsaa, Her-raamme Jeesusta.

Johannes Kastajasta sanottiin, että hän on Vanhan testamentin lupaama ”huutava ääni erä-maassa”. Tällä viitattiin Jesajan kirjan luvun 40 alkuun: ”Ääni huutaa: ’Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.” (Jes.40:3–5).

Tämän profetian kautta tulemme siihen, millaista on pelastustiellä kulkeminen ja miten sillä pysy-tään. Aivan ratkaisevaa on se, että tällä tiellä ei kuljeta ihmisvoimalla, vaan Herran Pyhän Hengen voimalla ja hänen ohjauksessaan.

Autiomaa opettaa kulkemaan tietä, jonka Herra avaa jokaisen meidän eteemme ja jolla hän kulkee kanssamme. Tie kuuluu nimenomaan ”Herran tien kulkijoille, heille yksin”, kuten Jesaja sanoo (35:8).

Hengellisessä kielenkäytössä olemme tottuneet puhumaan ”kaidasta polusta”, kun puhutaan pe-lastukseen johtavasta tiestä. Tämä tie, joka avautuu kaidalta portilta, näyttäytyy vaikeakulkuisena. Mutta kun olemme astuneet portista polulle, Pyhä Henki avaa silmiämme ja huomaamme: tie to-sin on kaita ja haasteellinenkin, mutta sen kulkijat saavat voimakseen Jumalan Hengen merkillisen voiman. Eikä tällä tiellä tarvitse enää etsiä totuutta, kun kuljemme itse Totuuden Tiellä.

Tuolla tiellä on vielä notkoja, siellä on mäkiä ja louhikoita, mutta Jeesuksen suojassa ja Pyhän Hen-gen ohjauksessa ne täyttyvät, madaltuvat ja tasoittuvat edessämme. Pyhällä tiellä huomiomme ensi sijaisena kohteena eivät enää ole elämämme haasteet, murheet tai pelon aiheuttajat, vaan Kristus, joka on kannassamme ja joka kaikkein vaikeimmissa paikoissa kantaa meitä.

Pyhä Tiellä meitä opastaa luotettavin mahdollinen navigaattori. Jesaja muistuttaakin meitä: ”Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: ’Tässä on tie, kulkekaa sitä’” (Jes.30:21).

Täällä maan päällä teillä on yleensä nimet ja sanotaan, että ”kaikki tiet vievät Roomaan”. Mutta hengellisesti on vain yksi tie. Sen nimi on Pyhä Tie ja yhtenä ainoana pelastuksen tienä se johtaa perille Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan.

**

Rukous

Hyvä Jumala, kaiken Luoja, tänään juhannuspäivänä kiitämme sinua etenkin luomakunnasta ja sen kauneudesta. Kiitos kesästä ja pitkästä valoisasta ajasta. Anna keskikesän valon hoitaa mieliämme niin, että saamme siitä voimaa myös tulevaan syksyyn ja talveen.

Varjele meitä tänä kesänä tulvilta ja kovilta ukkosenilmoilta sekä muilta luonnonkatastrofeilta. Suo maan kasvulle suotuisat olosuhteet ja opeta meitä näkemään, että kaikki hyvä tulee sinun kädes-täsi, mutta myös nöyrtymään väkevän kätesi alla silloin, kun koettelet meitä kovilla kohtaloilla. Siu-naa heidän työnsä, jotka saavat toimeentulonsa maanviljelyksestä.

Herra, anna meille parannuksen tekemisen armosi. Suo Pyhän Henkesi nuhdella meitä meidän syn-neistämme. Pidä omantunnon ääni kuuluvana sisällämme. Varjele, ettemme paatuisi sinun äänel-lesi, vaan Pyhä Henki saisi kirkastaa meille yhä enemmän sinun armoasi Jeesuksessa Kristuksessa. Anna anteeksiantamuksesi olla voimanamme ja auta, että sinun rakkaudessasi osaisimme kohdata lähimmäisemme.

Jumala, sinä tahdot, että sanoma valtakunnastasi leviäisi kaikkeen maailmaan. Siunaa kirkkomme ja Tammelan seurakunnan lähetystyötä. Anna lähetystyöntekijöille voimaa, viisautta ja varjelusta, kun he toimivat sinun Sanasi lähettiläinä maailmalla. Siunaa seurakuntamme nimikkokohteissa tehtävä työ ja anna sen kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään. Siunaa omaisuuskansaasi Israelia ja suo, että tämä kansa oppisi tuntemaan sinut Messiaanaan ja Pelastajanaan.

Hyvä Jumala, auta meitä pysymään lähelläsi ja johdata meitä sillä tiellä, joka johtaa iankaikkiseen kesään sinun taivaallisessa valtakunnassasi. Kuule rukouksemme Vapahtajamme Jeesuksen Kris-tuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen tähden. Aamen.

—

Siunattua Johannes Kastajan päivää ja keskikesän juhlaa!

Juha Koivulahti

Katoavat ja katoamattomat aarteet

Tekstit:

Aam. 8: 4-8

Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia
ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte:
”Milloin päättyy uudenkuun juhla,
että saamme myydä viljaa,
milloin sapatti, että saamme avata varastot?
Silloin voimme taas
pienentää mittaa,
suurentaa hintaa
ja pettää väärällä vaa’alla.
Näin saamme varattomat valtaamme rahalla
ja köyhät kenkäparin hinnalla.
Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
Eikö maa tämän takia järise,
eivätkö kaikki sen asukkaat valita?
Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,
kohoa ja laske kuin Egyptin virta?

2. Kor. 8: 1-9

Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.
En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Luuk. 12: 13-21

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
Ja hän esitti heille vertauksen:
”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”

——————————————

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta “aarre”? Lapsen, miksei aikuisenkin mieleen saattaa nousta jonkin sadun tai kertomuksen maahan kätketty aarrearkku, johon on kätketty rahaa tai muita kalleuksia. Sen löytämiseen tarvitaan vaivannäköä, mutta lopulta etsijää odottaa palkinto. Raha ja rikkaus yleensäkin on aina kiinnostanut ihmistä. Tämä näkyy monissa lapsille kerrottavissa saduissa, mutta myös ihmisten käyttäytymisessä; monet saattavat asettaa yhdeksi elämänsä tavoitteista vaurastumisen ja sitä myötä huolettoman elämän.

Rikkaus ja menestys ovat Jumalan lahjaa. Ei niissä sinänsä ole mitään pahaa. Tämän sunnuntain evankeliumiteksti kuitenkin kehottaa meitä pohtimaan elämämme arvojärjestystä; olenko kiintynyt rahaan ja omaisuuteen niin paljon, että ne ovat alkaneet hallita elämääni ja ajatteluani? Vai muistanko, että on olemassa myös katoamattomia aarteita, joiden arvo on paljon suurempi kuin ajallisten rikkauksien? Tätä ei muistanut evankeliumikertomuksen mies, jolle oli kertynyt paljon omaisuutta.

Ihmisen Jumala on se, mihin hän pohjimmiltaan toivonsa laittaa. Jos ihminen laittaa toivonsa omaisuuteen, siitä on tullut hänelle epäjumala. Jeesus sanoi: “Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.” (Luuk. 12: 34). Ajallisen omaisuuden lisäksi ihmisen aarteita voivat olla myös menestys, valta, kunnia, jopa korkea koulutus tai oppineisuus. Nämä ovat edelleen asioita, joissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Esimerkiksi koulutuksen ansiosta oma kansamme on noussut hyvinvointivaltioksi. Silti on vaarallista laittaa jokin ajallinen asia, sinänsä hyödyllinenkin, Jumalan edelle. On hyvä muistaa että nämäkin asiat ovat Jumalan lahjaa.

Jeesus opettaa luopumaan kaikesta taivasten valtakunnan tähden: “Jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän”. (Matt. 19:29). Alkuseurakunnassa tämä luopuminen oli konkreettista: uskovilla oli yhteinen kassa, johon koottiin kaikkien omaisuus. Meillä nyky-Suomessa tämän saman tehtävän hoitaa verotusjärjestelmä. Jeesus ei tässä kuitenkaan sano, ettemme saisi omistaa mitään; kyse on siitä, missä meidän sydämemme on; mikä on meille elämässä tärkeintä. Omaehtoinen köyhyys tai askeettisuuskaan eivät vie meitä lähemmäs Jumalaa. Luopuminen ei ole suoritus, jolla ansaitsemme pelastuksen, vaan se on mielentila, edellytys sille, että voimme ottaa lahjana vastaan taivasten valtakunnan.

Luopuminen voi tehdä ihmiselle kipeää. Rikas nuorukainen tuli kysymään Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta hän saisi iankaikkisen elämän. Jeesus kehotti nuorukaista noudattamaan käskyjä. Nuorukainen kertoi noudattaneensa niitä, ja kysyi, mitä vielä puuttui. Jeesus vastasi: »Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.» (Matt. 19:21). Nuorukainen tuli Jeesuksen sanoista surulliseksi, koska hänellä oli paljon omaisuutta. Jeesus tahtoi osoittaa nuorukaiselle asioiden arvojärjestystä, mutta myös sitä, että tekojen tie on ihmiselle mahdoton. Tekojen tiellä ei päästä Jumalan yhteyteen. Tekojen tiellä olivat myös fariseukset, jotka luottivat omaan vanhurskauteensa. Heidän sydämessään ei ollut tilaa Jeesuksen julistukselle, koska se vei pohjan heidän omaan vanhurskauteen perustuvalta elämältään.

Meidän on siis luovuttava maallisen omaisuuden lisäksi myös omasta vanhurskaudestamme, jos tahdomme päästä Jumalan valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään. Meidän on uskottava Jumalaan, joka vanhurskauttaa jumalattoman. Muuta mahdollisuutta pelastua ei ole. Meidän on uskottava se, että Jeesus on tehnyt puolestamme sen, mihin me emme ole kyenneet. Hänen sovitustyönsä tähden saamme uskoa syntimme anteeksi hänen nimessään ja veressään. Tämän evankeliumin uskojana meillä on aarre taivaissa ja kerran iankaikkinen elämä. Ja jos ja kun teemme hyvää, se on Jumalan vaikutusta, ei meidän ansiotamme.

Jumalan valtakunta on otettava uskolla vastaan, mutta Jeesus kehottaa vuorisaarnassa meitä tekemään myös hyvää lähimmäisillemme. Elävää, pelastavaa uskoa ja hyviä tekoja ei voi irrottaa toisistaan. Paavali sanoo filippiläiskirjeessä “Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli” (Fil.2: 5). Jeesus sanoi itse: “Joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan” (Mark 10:44-45). Jumalan valtakunnan aarteen omistaminen synnyttää rakkauden Jumalaan, mutta myös halun palvella toisia.

Rukous

Kaikkivaltias Jumala.
Ohjaa meitä etsimään taivaallisia aarteita,
jotka yksin tyydyttävät
sielumme kaipauksen.
Kun uskot hoidettavaksemme
maallista hyvyyttä,
älä salli meidän kiintyä siihen,
vaan auta meitä käyttämään sitä
lähimmäistemme hyväksi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Hyvää pyhäpäivää!

Timo Leinonen

Kirkko on avoinna vierailijoille jumalanpalvelusten yhteydessä sekä lisäksi kesän ajan keskiviikkoisin klo 15-18. Keskiviikkoaukiolo alkaa 10.6.2020 ja päättyy 12.8.2020.

Varmin kesän merkki on tässä. Laulathan mukana! Jos sanat eivät muistu mieleen, ne voi tarkistaa täältä:

Virsi 571; Jo joutui armas aika