Juhannuspäivä  

Tien raivaaja 

Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhäpäivänä vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1: 26, 36. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun. Nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista. 

Kirkollisen aiheen lisäksi juhannukseen sisältyy Suomessa kansallisen juhlan (Suomen lipun päivä) ja keskikesän luonnonjuhlan aineksia. 

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 51: 3–6 

Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu. Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat. Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene. 

Toinen lukukappale: Ap. t. 14: 15–17 

”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.” 

Evankeliumi: Luuk. 1: 67–79 

Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin: – Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä. Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan. Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi. Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. 

* 

Usein varsinkin taloyhtiöiden pihoilla näkee kyltin: PELASTUSTIE. Tämä yksi ja nimenomainen tie on tarkoitettu hälytysajoneuvoille ja pelastushenkilökunnalle. 

Huomaan usein ajattelevani tuon kyltin äärellä erästä toista pelastustietä. Sitä, josta Herra Jeesus itse sanoo: ”Minä olen TIE, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh.14:6). Näissä sanoissa on ehdottomuutta, joka on sopimatonta puhetta tälle ehdottomia totuuksia torjuvalle ajallemme.  

Tästä huolimatta, suvaitsevaisuuden merkittävimmän mestarin, Jeesuksen, omien sanojen mukaan, Isän tuntemiseen ja luokse, siis pelastukseen, on vain yksi tie. Se on tie, jota voi perustellusti kutsua pelastustieksi. 

Tämän Herran pelastustien raivaamisen vuoksi Johannes Kastaja syntyi tähän maailmaan. Päivän evankeliumissahan sanottiin Johanneksesta: ”Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdatat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen” (Lk.1:76b–77). Tämä on tie, jota kauan ennen Johannesta elänyt profeetta Jesaja kutsuu ”Pyhäksi tieksi” (Jes.35:8).  

Pyhä tie, tämän tien löytyminen, sillä kulkeminen ja pysyminen, eivät perustu ihmisviisauteen tai ihmisvoimaan, vaan Jumalan Pyhän Hengen johdatukseen, Hänen voimaansa. Siksi tällä tiellä – niin kuin profeetta tämän suorasanaisesti ilmaisee – ”ei tyhmäkään eksy” (Jes.35:8). Edellinen Raamatunkäännös sanoi saman vieläkin suorasukaisemmin: ”Joka [tätä] tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan”.  

Johannes Kastaja – Tien Näyttäjä kun on – saakoon osoittaa, miten tälle pelastustielle tullaan, kuinka siellä kuljetaan ja miten sillä pysytään. Tälle tielle tullaan tavallisimmin autiomaan kautta. Johannes on siitä itse esimerkkinä. Hän meni autiomaahan, sai siellä kutsun ja varustuksen. Autiomaa on siis hiljaisuuden ja riisumisen paikka, jossa Jumalan ääni pääsee kuuluviin.  

Tämä ei silti tarkoita sitä, että meidän pitäisi Johanneksen lailla vetäytyä yksinäisyyteen. Ei, vaan Jumala vie meidät usein tämän elämän kovien kokemusten kautta ja niiden keskellä oman sydämemme autiomaahan.  

Sydämen autiomaassa meidät riisutaan ja inhimilliset tukirakenteemme revitään. Nämä ovat omia tekojamme, yrityksiämme ja saavutuksiamme, joiden varaan pyrimme tavalla tai toisella elämäämme rakentamaan.  

Mutta niin kauan kuin elämässämme on näitä omassa viisaudessa rakentamiamme tulirakenteita, niin kauan Jumalan rakkaus ja armo eivät pääse täysimääräisesti virvoittamaan synnin kovettamaa sydäntemme maaperää. Ja niin kauan emme myöskään taivu Jumalan pyhään, mutta hyvään tahtoon, vaan pyrimme kulkemaan omaa tietämme.  

Autiomaahan meidät laittaa hän, joka osaa sen tehdä ainoana tässä maailmassa kaikella rakkaudella ja taidolla. Autiomaassa meidät laitetaan huutamaan hätäämme Herralle. Ja siellä Jumala voi sydämen hiljaisuudessa, vähitellen ja omalla aikataulullaan hoitaa meitä ja puhua meille sanassaan. 

Johanneksen parannussaarna oli ankaraa, kuten Jumalan pyhä laki onkin aina ankaraa, kun se syyttää meidän synneistämme. Mutta uutta sanassa, jota Johannes itsekin oppi autiomaassa, oli se, että hän, vanhan ja uuden liiton rajalla seisovana profeettana viittasi eri tavoin kuin kukaan edeltäjänsä syntien anteeksiantamuksen ruumiillistumaan ja autuutemme ansaitsijaan. Johannes saattoi nimittäin aivan konkreettisesti osoittaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa, Jumalan Karitsaa, Herraamme Jeesusta. 

Johannes Kastajasta sanottiin, että hän on Vanhan testamentin lupaama ”huutava ääni erämaassa”. Tällä viitattiin Jesajan kirjan luvun 40 alkuun: ”Ääni huutaa: ’Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.” (Jes.40:3–5). 

Tämän profetian kautta tulemme siihen, millaista on pelastustiellä kulkeminen ja miten sillä pysytään. Aivan ratkaisevaa on se, että tällä tiellä ei kuljeta ihmisvoimalla, vaan Herran Pyhän Hengen voimalla ja hänen ohjauksessaan.  

Autiomaa opettaa kulkemaan tietä, jonka Herra avaa jokaisen meidän eteemme ja jolla hän kulkee kanssamme. Tie kuuluu nimenomaan ”Herran tien kulkijoille, heille yksin”, kuten Jesaja sanoo (35:8). 

Hengellisessä kielenkäytössä olemme tottuneet puhumaan ”kaidasta polusta”, kun puhutaan pelastukseen johtavasta tiestä. Tämä tie, joka avautuu kaidalta portilta, näyttäytyy vaikeakulkuisena. Mutta kun olemme astuneet portista polulle, Pyhä Henki avaa silmiämme ja huomaamme: tie tosin on kaita ja haasteellinenkin, mutta sen kulkijat saavat voimakseen Jumalan Hengen merkillisen voiman. Eikä tällä tiellä tarvitse enää etsiä totuutta, kun kuljemme itse Totuuden Tiellä. 

Tuolla tiellä on vielä notkoja, siellä on mäkiä ja louhikoita, mutta Jeesuksen suojassa ja Pyhän Hengen ohjauksessa ne täyttyvät, madaltuvat ja tasoittuvat edessämme. Pyhällä tiellä huomiomme ensi sijaisena kohteena eivät enää ole elämämme haasteet, murheet tai pelon aiheuttajat, vaan Kristus, joka on kannassamme ja joka kaikkein vaikeimmissa paikoissa kantaa meitä. 

Pyhä Tiellä meitä opastaa luotettavin mahdollinen navigaattori. Jesaja muistuttaakin meitä: ”Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: ’Tässä on tie, kulkekaa sitä’” (Jes.30:21). 

Täällä maan päällä teillä on yleensä nimet ja sanotaan, että ”kaikki tiet vievät Roomaan”. Mutta hengellisesti on vain yksi tie. Sen nimi on Pyhä Tie ja yhtenä ainoana pelastuksen tienä se johtaa perille Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. 

** 

Rukous 

Hyvä Jumala, kaiken Luoja, tänään juhannuspäivänä kiitämme sinua etenkin luomakunnasta ja sen kauneudesta. Kiitos kesästä ja pitkästä valoisasta ajasta. Anna keskikesän valon hoitaa mieliämme niin, että saamme siitä voimaa myös tulevaan syksyyn ja talveen. 

Varjele meitä tänä kesänä tulvilta ja kovilta ukkosenilmoilta sekä muilta luonnonkatastrofeilta. Suo maan kasvulle suotuisat olosuhteet ja opeta meitä näkemään, että kaikki hyvä tulee sinun kädestäsi, mutta myös nöyrtymään väkevän kätesi alla silloin, kun koettelet meitä kovilla kohtaloilla. Siunaa heidän työnsä, jotka saavat toimeentulonsa maanviljelyksestä. 

Herra, anna meille parannuksen tekemisen armosi. Suo Pyhän Henkesi nuhdella meitä meidän synneistämme. Pidä omantunnon ääni kuuluvana sisällämme. Varjele, ettemme paatuisi sinun äänellesi, vaan Pyhä Henki saisi kirkastaa meille yhä enemmän sinun armoasi Jeesuksessa Kristuksessa. Anna anteeksiantamuksesi olla voimanamme ja auta, että sinun rakkaudessasi osaisimme kohdata lähimmäisemme. 

Jumala, sinä tahdot, että sanoma valtakunnastasi leviäisi kaikkeen maailmaan. Siunaa kirkkomme ja Tammelan seurakunnan lähetystyötä. Anna lähetystyöntekijöille voimaa, viisautta ja varjelusta, kun he toimivat sinun Sanasi lähettiläinä maailmalla. Siunaa seurakuntamme nimikkokohteissa tehtävä työ ja anna sen kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään. Siunaa omaisuuskansaasi Israelia ja suo, että tämä kansa oppisi tuntemaan sinut Messiaanaan ja Pelastajanaan.  

Hyvä Jumala, auta meitä pysymään lähelläsi ja johdata meitä sillä tiellä, joka johtaa iankaikkiseen kesään sinun taivaallisessa valtakunnassasi. Kuule rukouksemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen tähden. Aamen. 

--- 

Siunattua Johannes Kastajan päivää ja keskikesän juhlaa! 

Juha Koivulahti