Kiirastorstai 9.4.2020

PYHÄ EHTOOLLINEN

Liturginen väri: violetti

Kaksi kynttilää

Tekstit: 2. Moos. 24: 4-11, 1. Kor. 11: 23-29, Joh. 13: 1-15

Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen. Tänä kiirastorstaina saamme muistella Jeesuksen ja opetuslasten viimeistä yhteistä ateriaa, vaikka emme yhteiseen ehtoollispöytään pääsekään.

Kuten leipäsunnuntai oli keidas paastonajan sunnuntaiden joukossa, samoin poikkeaa kiirastorstai luonteeltaan hiljaisen viikon muista päivistä. Raamatullisena pääaiheena on ehtoollisen asettaminen. Lisäksi kiirastorstaina on vanhastaan muisteltu Jeesusta, joka pesee opetuslasten jalat.

2. Moos. 24: 4-11

Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan. Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle. Puolet niiden verestä Mooses pani uhrimaljoihin, ja puolet hän vihmoi alttarille. Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: ”Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt.” Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.”
    Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle. He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. Näitä Israelin valittuja vastaan hän ei nostanut kättään. He saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian.

1. Kor. 11: 23-29

Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
    Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.

Joh. 13: 1-15

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.
    He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
    Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.
    Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:
    ”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”

--------------------

Jos joku olisi tammikuussa ennustanut, että tänä vuonna ei Kiirastorstaina vietettäisi ehtoollista, häntä ei varmaankaan olisi otettu todesta. Nyt kuitenkin olemme juuri tässä tilanteessa; emme voi kokoontua yhteiseen ehtoollispöytään. Tämä tekee meille kipeää. Kuitenkin saamme olla Raamatun ilosanoman, evankeliumin äärellä tänä Kiirastorstainakin. Ehkä tämä poikkeustilanne opettaa meitä myös arvostamaan ehtoollista entistä enemmän.

Päivän tekstissä Jeesus on opetuslastensa kanssa viimeisellä yhteisellä aterialla. Tekstissä mainitaan Juudaksen aie kavaltaa Jeesus, mutta suuremman painoarvon saa Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu tilanteessa, jossa Jeesus alkaa pestä opetuslasten jalkoja. Jalkojen pesemisellä oli tuohon aikaan ihan käytännöllinen syy; jaloissa pidettiin useimmiten sandaaleja, joihin erämaan hiekka tunkeutui ja jalat pölyyntyivät. Kun vieras tuli taloon, jalat pestiin, ja sen katsottiin olevan niin halpa-arvoinen tehtävä, että vain orjien annettiin suorittaa se. Kun Jeesus tulee Pietarin kohdalle, Pietari estelee; eihän Vapahtajan ole sopivaa pestä hänen jalkojaan! Pietari on taas kerran valmis neuvomaan Jeesusta. Jeesus sanoo kuitenkin, että jos hän ei pese Pietaria, tällä ei ole sijaa hänen luonaan. Jalkojen pesu on esikuva siitä, kuinka Jumala pesee meidät synneistämme puhtaiksi Kristuksen sovitustyön tähden. Jeesus antaa samalla esimerkin siitä, kuinka opetuslastenkin tulee toimia. Suurin on se, joka palvelee.

Aterialla oleminen on yhteyden kokemista. Esimerkiksi perheen tai muiden läheisten kanssa on arvokasta, että voimme mahdollisuuksien mukaan vaikkapa kerran päivässä kokoontua yhteiseen ruokapöytään. Se luo yhteishenkeä ja pitää yllä hyvää ilmapiiriä. Samalla se on kiireetön hetki arjen tai juhlan keskellä.  Tätä yhteyttä opetuslapset saavat nyt kokea. He ovat viimeistä kertaa yhteisellä aterialla Jeesuksen kanssa, mutta eivät ymmärrä, mitä on tapahtumassa. He ovat joutumassa eroon Mestaristaan, jonka kanssa ovat kulkeneet useamman vuoden ajan. Getsemanessa tapahtuneen vangitsemisensa jälkeen Jeesus jatkaa kärsimystietään yksin ja opetuslapset pakenevat. Näin kuitenkin tulee käydä, jotta Jumalan tahto voisi tapahtua.

Ehtoollisen vietto on kristityille tärkeä tilaisuus. Siinä meidän nautittavaksemme annetaan Kristuksen ruumis, joka on annettu meidän puolestamme ja Kristuksen veri, joka on vuodatettu meidän puolestamme, meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Samalla se on muistoateria. Siinä muistamme Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa ja olemme vertauskuvallisesti aterialla yhdessä edesmenneiden pyhien kanssa. Ehtoollinen on myös esikuva siitä, kuinka Jumala haluaa koota aikojen lopulla kaikki ihmiset suurelle ehtoolliselle (Jes. 25: 6-8):  “Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut.” Kohti tätä ehtoollisjuhlaa me saamme olla nytkin kulkemassa. Yhteisessä ehtoollispöydässä Kristuksen seurakunnan yhteys konkretisoituu erityisellä tavalla. Tätä yhteyttä on mahdollista kokea nytkin, vaikka emme ehtoolliselle pääse. Kristuksen seurakunnan yhteys on pohjimmiltaan hengellistä yhteyttä.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne” ja “tämä on minun vereni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”. Nämä sanat hän sanoo meillekin tänä kiirastorstai-iltana. Me saamme luottaa tähän suureen Jumalan lupaukseen. Meidän syntimme on sovitettu. Saamme uskoa ne anteeksi Vapahtajamme Jeesuksen nimessä ja veressä.

Rukoilemme.

Rakas Herra Jeesus Kristus.

Kiitos ehtoollisen ihmeestä.

Kiitos siitä yhteydestä, jota saamme kokea tänäänkin, vaikka emme voi kokoontua yhteiseen ehtoollispöytään.

Kirkasta meille Poikasi antama uhri meidän syntiemme sovittamiseksi.

Vie meidät kerran iankaikkiseen kotiin, kirkkauteesi. Aamen.

Jumalan siunaamaa Kiirastorstaita sinulle!

Timo Leinonen