Pitkäperjantai 

Jumalan Karitsa 

 

Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Siksi tämä on suuri päivä kristikunnassa. Monissa kielissä se näkyy jo päivän nimessä. Useissa slaavilaiskielissä ja jopa sukukielissämme unkarissa ja virossa käytetään nimityksiä, jotka merkitsevät ´suuri perjantai´. Kristityn saamaa sovituksen lahjaa kuvastaa myös englannin nimitys Good Friday, ´hyvä perjantai´. Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ´pyhäksi perjantaiksi´. Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus (kar-osa on vanhaa saksaa ja merkitsee ´surua´). Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. ´Pitkää´ ilmaisevaa sanaa käytetään perjantain yhteydessä yleisesti vain Pohjoismaissa.  

 

---- 

Raamatuntekstit 

 

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 53  

Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman? Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.  

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.  

Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois – kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.  

Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.  

Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa. 

 

Toinen lukukappale: Hepr. 5:7–10  

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta. 

 

Evankeliumi: Joh. 19:16–30 

Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen.  

Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: »Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.» Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: »Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’» Pilatus vastasi: »Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.»  

Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: »Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.» Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: – He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät.  

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: »Nainen, tämä on poikasi!» Sitten hän sanoi opetuslapselle: »Tämä on äitisi!» Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.  

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: »Minun on jano.» Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: »Se on täytetty.» Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. 

 

----- 

 

Tämäkin pitkäperjantai kääntää katseemme ristiinnaulittuun Jeesukseen ja saa meidät kysymään, oliko tämä kaikki todellista ja miksi tällaista piti tapahtua? 

Kristillinen kirkko on aina uskonut Jeesuksen aitoon kärsimykseen, hänen todelliseen kuolemaansa ja ruumiilliseen ylösnousemukseen. Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovat käsin kosketeltavaa historiaa. Oli aika, paikka ja todellinen henkilö, jossa ja jolle kaikki tapahtui. 

On huomionarvoista, että kun evankeliumeissa kerrotaan pääsiäisen tapahtumista, ne ovat nimenomaan tapahtumien kuvausta. Selitys sille, miksi Jeesuksen tuli kärsiä, kuolla ja nousta kuolleista on evankeliumeissa vielä ummullaan, mutta saa selityksensä heti evankeliumeita seuraavissa muissa Uuden testamentin teksteissä Apostolien teoista alkaen. 

Tässä suhteessa Vanhan testamentin Jesajan kirjan luku 53 on hyvin kiinnostava. Moni Raamatunlukija ja -selittäjä on aikojen saatossa kiinnittänyt huomiota siihen, että aivan kuin satoja vuosia ennen Golgatan tapahtumia elänyt Jesaja olisi näiden tapahtumien silminnäkijätodistaja.  

Ihan kuin Jesaja olisi suorastaan seissyt Kristuksen ristin vierellä ja antanut kaikelle siinä tapahtuvalla selityksen. Tänäkin pääsiäisenä kannattaa lukea kokonaan tuo Jesajan kirjan luku, mutta lainaan tähän vain yhden kohdan, joka on kuin tapahtuman kuvaus ja sille annettu selitys. Jesaja profetoi: ”Vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes.53:5).  

Jesaja ei vain ”ajallisesti etäältä”, mutta samalla jotenkin läheltä ”sielunsa silmin” seurannut monista kuolinkamppailua, vaan nimenomaan kaikista muista täysin poikkeavaa kärsimystä ja kuolemaa – jotain sellaista, jossa Jumala itse otti kantaakseen ja sovittaakseen kaiken sen rangaistuksen, jonka me ihmiset olimme ja olemme synneillämme ansainneet.  

Me ihmiset olisimme odottaneet, että Pyhä Jumala olisi rangaissut syyllisiä heidän synneistään, mutta Pyhä Jumala armahtikin syylliset oman Poikansa kärsimyksen ja kuoleman kautta. Tämä koskee tänään ja tässä meitä kaikkia. Kristuksen ristin ja veren tähden meille on tarjona Jumalan jokapäiväinen anteeksianto.  

Tämän kaiken vuoksi voimme myös uskon kautta omistaa rauhan Jumalan kanssa. Tämä rauha ylittää kaiken ymmärryksen ja antaa voiman jaksaa kaiken sen läpi ja keskellä, mitä elämä tuo tullessaan. Eläminen tässä rauhan liitossa kantaa meidät kerran tämän elämän jälkeen myös Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. 

 

----- 

 

Rukous 

Rakas Vapahtaja, sinä voitit ristillä pahan vallan ja avasit meille taivaan. Sinä olet hyvä paimen, sinä annoit henkesi meidän edestämme. Me kiitämme sinua rakkaudestasi. Lahjoita meille armo, jonka olet ansainnut kärsimiselläsi ja kuolemallasi. Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti. Aamen. 

 

Siunattua pitkäperjantaita sinulle! 

 

Juha Koivulahti 

kirkkoherra