Pyhän Kolminaisuuden päivä 

Salattu Jumala 

 

Pyhän Kolminaisuuden päivän Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen. 

 

Ensimmäinen lukukappale: Saarn. 8: 16–17 

Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. 

 

Toinen lukukappale: Ef. 4: 1–6 

Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. 

 

Evankeliumi: Joh. 15: 1–10 

Jeesus sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.  

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.  

Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” 

 

Jos Jumala on salattu, niin emmekö voisi yhtä hyvin lopettaa tämänkin saarnan alkuunsa? Mihin tarvitaan kristillistä uskoa ja kirkkoa, jos Jumala on niin salattu, ettei hänestä voida tietää kovinkaan paljoa? 

Meillä ihmisillä saattaa olla helposti kiusaus tuudittautua ajatukseen, että Jumala on niin ulkopuolella tästä maailmasta tai ainakin poissa yksityisestä elämästämme, ettei ole kovin mielekästä uhrata häneen ajatuksia, puhua hänestä tai yrittää päästä selville hänestä. 

Mutta näinhän se ei tokikaan ole. Kaikki tämän päivän tekstit puhuvat tällaista vastaan.  

Vaikka Saarnaajan kirjan kirjoittaja tuskailee sitä, ”ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja” (Saarn.8:16), hän ei silti tarkoita, etteikö ihmisen tulisi koko ajan etsiä yhteyttä Jumalaan ja elää tässä yhteydessä, vaikka tämä Jumala on myös monilta osin suvereenisti salattu.  

On tärkeä huomata, millaisiin kehotuksiin Jumalan käsittämättömyyden kanssa kamppaileva Saarnaaja päättää kirjansa. Näistä ensimmäisessä hän kehottaa: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä” (12:1) ja toisessa, kirjansa aivan lopussa: ”…pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä (12:13b). 

Tämän Kolminaisuuden päivän Uuden testamentin lukukappaleessa, joka on Efesolaiskirjeestä, apostoli Paavali ylistäen toteaa: ”Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa” (4:6). 

Mitä voimme näistä sananpaikoista siis päätellä?  

Ainakin sen, että jos Jumalan tarkoitus olisi jäädä salatuksi, ei meiltä edellytettäisi muistamaan tai tottelemaan häntä.  Jonnekin maailmankaikkeuden reunalle eristäytynyt Jumala ei ilmaisisi itseään kaikkea hallitsevana, kaikessa vaikuttavana ja kaikessa olevana persoonallisena olentona. 

Voimme siis todeta, että meillä on Jumala, joka on jotenkin hyvin vahvasti läsnä kaikessa ja samalla hänessä on salaisuus, joka ei avaudu järjellemme. Itse asiassa taitaa olla melkoisen turha miettiä sitä, mikä hänessä on salattua, kun meillä on aivan riittävästi työtä ja tuntemista siinäkin, mikä hänestä voidaan tietää. Tästä näkökulmasta voimme ymmärtää psalmirukoilijaa, joka sanoo: ”Yön tultua olen yhä valveilla ja tutkistelen sinun sanaasi” (Ps.119:148). 

Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, voidaan oppia tuntemaan vain Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa. Apostoli Paavali totesi Roomalaiskirjeessä, että evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta oli alun perin kätketty salaisuus, mutta nyt hänen ylösnousemuksensa jälkeen salaisuus on paljastettu (Room.16:25).  

Jeesus on siis avain kaikkeen siihen, mitä Jumalasta meidän tulee tietää ennen muuta meidän pelastuksemme tähden. Tätä, siis sitä, mitä Isä Jumala on tehnyt hyväksemme Pojassaan Kristuksessa, hän ei missään tapauksessa salaa meiltä.  

Jeesus on luvannut meille Pyhän Henkensä, joka sitoutuu Jumalan sanaan ja opettaa sen välityksellä meille Jumalan tuntemista. Tässä on niin paljon työtä, että siinä emme tule valmiiksi, vaikka yöt ja päivät, koko elämämme ajan, tutkisimme Raamattua.  

Sen sijaan pelastukseen ”tulemme täysin valmiiksi” yksinkertaisesti uskomalla syntimme anteeksi Jeesuksen ristillä tekemän sovitus- ja lunastustyön tähden. Tämän pelastavan uskon synnyttämiseksi Jumala avaa Pyhällä Hengellään kaiken tarvittavan tiedon Pojastaan heti ja viivyttelemättä.  

Ja kun tuollainen vanhurskauttava usko on kerran sydämissämme syntynyt, on kaikki sen jälkeen oikeastaan vain tämän yhä syvempää tuntemista, tunnustamista ja ymmärtämistä – siis pyhittymistä, joka on aina täällä ajassa keskeneräistä ja synnin hidastamaa  

Tämän Kolminaisuudenpäivän evankeliumi on katkelma Jeesuksen niin sanotusta jäähyväispuheesta. Jeesus käyttää siinä viinipuuta ja sen oksia vertauskuvana yhteydestä hänen ja uskoviensa välillä. Tämän vertauksen avulla voimme ymmärtää, kuinka kiinteästä, lujasta ja vaikuttavasta yhteydestä Jeesus puhui. 

Miten Jumalan salaisuus voisi sitten liittyä tällaiseen vertauskuvaan? 

Liittyisikö se siten, että kun puussa on meidän silmillemme näkyvien rungon, oksien ja lehtien lisäksi myös maan alaiset juuret, niin nimenomaan nämä juuret ovat aivan kuin tuota Jumalan salattua ”osaa”. Ne ovat välttämättömät ja tarpeelliset. Samoin siis se, mikä Jumalassa on salattua, on kuitenkin tarpeellista siinä, mikä Jumalasta voidaan nähdä, tietää ja tuntea, vaikka me emme voikaan tietää, mitä kaikkea tuohon salaisuuteen kätkeytyy. 

Tärkeää on, että me elämme uskonyhteydessä Jeesukseen. Silloin hän voi jatkuvasti puhdistaa meitä synneistämme Isänsä anteeksiannolla. Silloin Kristuksessa toteutuva yhteys lisää yhä enemmän meissä Isän tuntemista niin, että voimme Vanhan testamentin Jobin tavoin sanoa Jumalasta: ”saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!” (19:27). 

Tällaisen – yhtä aikaa Jeesuksessa ja sanassaan paljastettuun, mutta myös salaisuutena pysyvään – Kolmiyhteisen Jumalan tuntemiseen meitä kutsutaan ja rohkaistaan. 

 

** 

 

Rukous 

Jumala ja Luojamme, kiitos siitä, että luomakuntasi ja kaikki hyvä ympärillämme puhuu sinun suuruutesi ja hyvyytesi puolesta ja osoittaa myös sen, että sinä luot koko ajan uutta. Kiitos siitä, että sinä annat meille elämän. 

Kiitos ja ylistys siitä, että sinun uskollisuutesi ja rakkautesi meitä kohtaan on suurempi kuin osaamme edes oikein aavistaa, mutta olet sen meille ilmaissut Jeesuksessa Kristuksessa ja Sanassasi. Anna meille herkät korvat kuulla äänesi ja auta meitä ymmärtämään, että tuo äänesi kaikuu nimenomaan sinun Sanassasi. 

Rukoilemme, että Pyhä Henkesi voisi tehdä hyvää työtään myös täällä Tammelassa. Suo, että Henkesi synnyttäisi uutta uskoa, mutta vahvistaisi uskossa myös niitä, jotka elävät jo sinun yhteydessäsi. Ohjaa ja vahvista sinä Hengelläsi meitä työntekijöitä, luottamushenkilöitä sekä kaikkia seurakuntalaisia, jotka haluavat palvella sinua ja lähimmäisiään. Sytytä yhä uusia sydämiä sinun Valtakuntasi asialle ja anna meidän käyttöömme armolahjojesi koko rikkaus. 

Armollinen Jumala, avaa ovesi evankeliumin hyvälle sanomalle kaikkien kansojen keskuuteen. Anna uskon salaisuudesta tulla elävää todellisuutta mahdollisimman monelle.  

Me rukoillemme kirkkomme ja Tammelan seurakunnan lähetystyöntekijöiden sekä sen nimikkokohteiden puolesta. Suo, että Sana saisi synnyttää uskoa ja anna kaiken tämän kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään. Siunaa omaisuuskansaasi Israelia. Suo, että myös tämä kansa saisi nähdä Pojassasi pelastajansa. Rukoilemme rauhaa ja sovintoa Lähi-itään. 

Jumalamme ja Lunastajamme, kun oma lähtöhetkemme koittaa, auta meitä uskossa turvautumaan sinun hyvyyteesi, armoosi ja johdatukseesi. Suo, että saisimme tämän elämän jälkeen astua sinun taivaalliseen valtakuntaasi. Tätä kaikkea me rukoilemme sinun nimessäsi, Kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen. 

 

--- 

 

Hyvää ja siunattua pyhäpäivää! 

Juha Koivulahti