Evankeliumi Matt. 6: 5-13

Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      - Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi,
      myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”

-------------

Jos sinulla on lapsia, tiedät tai varmaan muistat, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan vanhemmalleen. Ihan pieni sylilapsi ei osaa oikeastaan muuta kuin itkeä ja näin ilmaista, että hän tarvitsee jotain – hoitoa, läheisyyttä, ravintoa tai vaikkapa vain vanhemman rauhoittavaa ääntä. Hieman vanhempi lapsi osaa jo ilmaista itseään sanoilla: isä (tai äiti), minulla on kylmä. Minua väsyttää. Minulla on nälkä. Tai tämä hyvin usein kuultu toteamus: minulla ei ole mitään tekemistä. Lapsella on myöskin tarve, että vanhemmat kiinnittävät häneen huomiota; isä (tai äiti), katso minua, osaan tehdä tällaista ja tällaista. Lapsi tarvitsee turvallisten rajojen lisäksi huomiota, kannustusta ja rohkaisua. Lapsella on myös luontainen luottamus siihen, että vanhempi rakastaa häntä ja tahtoo toimia hänen parhaakseen.

Tässä vuorisaarnan kokonaisuuteen kuuluvassa evankeliumitekstissä Jeesus opettaa meille, että saamme lähestyä taivaallista Isäämme rukouksessa samalla tavalla kuin pieni lapsi lähestyy vanhempaansa omissa tarpeissaan. Saamme myös pienen lapsen lailla uskoa, että taivaallinen Isä kuulee rukouksemme - eihän Jeesus muuten opettaisikaan meitä rukoilemaan.

Jeesus opettaa, että meidän tulee rukoilla “hengessä ja totuudessa” (Joh 4: 24), ei vain ulkonaisen tavan vuoksi tai näyttääksemme hurskauttamme muille. Rukouksen tulee olla nimenomaan sydämen puhetta Jumalalle, ei vain sanojen latelua. Ajatus ja mielentila on sanoja tärkeämpää, ja lopulta on niin, että rukouskin on Jumalan vaikutusta meissä, mihin apostoli Paavalikin viittaa Uuden testamentin lukukappaleessa (Room. 8: 26): “Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.”

Puhuttuaan opetuslapsilleen oikeasta mielentilasta heidän rukoillessaan Jeesus opettaa heille tutun Isä meidän -rukouksen. Jo rukouksen vakiintuneen nimen “Isä meidän” mukaisesti meillä on Isä, joka huolehtii meistä niin kuin vanhempi huolehtii lapsestaan. Meistä kukaan ei ole täydellinen vanhempi, mutta vanhemmuudelle on tyypillistä ajatella lapsen parasta. Vielä enemmän taivaallinen Isä ajattelee parastamme, ja näin Jeesus kehottaa meitä myöskin uskomaan. Meistä kukaan ei ole täydellinen vanhempi, mutta Jumala taivaallisena Isänämme on täydellinen. Siksi meidän on hyvä luottaa siihen, että hän pystyy suunnittelemaan elämämme kulun meidän parhaaksemme, paremmin kuin itsekään osaisimme suunnitella.

Se, että Jumala ajattelee parastamme, ei tarkoita kuitenkaan sitä, että elämä olisi aina helppoa. Siihen kuuluu myös vaikeita asioita, ja tämän nyt koronavirusepidemian myötä koko ihmiskunta kokea. Saamme kuitenkin uskoa, että vaikka Jumala antaa meille vaikeitakin aikoja, kaikki elämässämme tapahtuu lopulta meidän parhaaksemme. Tämän saivat kokea myös suomalaiset sotilaat, jotka taistelivat rintamalla itsenäisyytemme puolesta. Vaikeuksienkin jälkeen Jumala johti asiat lopulta hyvin ja kansamme parhaaksi.  Sotien aikana varmasti myös sekä kodeissa että rintamalla rukoiltiin paljon.

Isä meidän -rukouksessa pyydämme: “Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.” Miksi Jeesus opettaa meitä rukoilemaan näin? Siksi, että Jumalan tahto on parasta, mitä meille voi tapahtua. Luottaminen Jumalan hyvään tahtoon ei kuitenkaan nyt ole helppoa. Saatamme kysellä: miten meidän ja yhteiskuntamme käy? Huolehtiiko Jumala meistä? Riittäkö jokapäiväinen leipä? Jumalaa etsivän ihmisen mielessä voi myös olla kysymys: onko Jumala minulle armollinen? Tähän me saamme luottaa Raamatun sanan perusteella. Jumala on niin hyvä, että hän lähetti tänne ainoan Poikansa kärsimään ja kuolemaan meidän puolestamme, jotta me voisimme saada syntimme anteeksi.

Isä meidän rukouksessa pyydämme ensin, että Jumalan tahto tapahtuisi ja vasta sen jälkeen pyydämme itsellemme jokapäiväistä leipää. Miksi näin? Siksi, että silloin kun Jumalan tahto tapahtuu, ajallisetkin asiat järjestyvät. Vanhempina emme aina ole johdonmukaisia kasvattajia, mutta Jumala on johdonmukainen. Hän on luvannut huolehtia meistä ja hän ei ota lupaustaan pois. Isä meidän -rukouksessa pyydämme myös syntien anteeksiantamusta.  Tämän Jumala lupaa meille sanassaan, ja hän ei ota tätä lupaustaan pois silloinkaan, kun me harhailemme. Isän kodin ovet ovat auki sille, joka katuu ja tahto palata ja sille, joka on ehkä kauankin etsinyt, mutta ei ole löytänyt. Ne ovat auki sinullekin. Siksi saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Evankelista Matteus käyttää tekstissä sanan “synti” sijasta sanaa “velka”. Me kaikki tiedämme, mikä on velka. Monilla meistä on esimerkiksi asuntolainaa tai autolainaa eli siis velkaa. Velan luonteeseen kuuluu, että se on kerran maksettava pois. Syntivelkamme maksun on Vapahtaja suorittanut Golgatan ristillä ja sen ansiosta meillekin, kun uskomme, aukeavat ovet Jumalan valtakuntaan jo tässä elämässä, mutta kerran myös Isän ikuisen kodin portit.

 

Timo Leinonen