2. Sunnuntai pääsiäisestä 

Hyvä Paimen 

Jeesus on Paimen, jolla on oma lauma. Jeesus tuntee omat lampaansa, ja Hänen lampaansa tuntevat Hänet. Hän kutsuu kaikkia ihmisiä valtakuntaansa. Hänen valtakunnassaan on anteeksiantamus. Tähän valtakuntaan pääsee vain portista, joka on Jeesus itse. 

Evankeliumi: Joh. 10: 1–10 

Jeesus sanoi: 
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.” 
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi: 
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” 

---- 

Jos olet joskus ollut paimentamassa lampaita, tiedät, miten ne käyttäytyvät. Lampaat ovat lauma- ja paimenuskollisia eläimiä. Villissä luonnossa nykyisten kesylampaiden sukulaiset kuuluvat saaliseläimiin. Niille on luonnollista ja luonteenomaista reagoida voimakkaasti erilaisiin uhkiin, kuten petoihin. 

Lampaat kiintyvät paimeneensa, ja uudella paimenella voi mennä hyväkin tovi, ennen kuin lampaat hyväksyvät hänet johtajakseen. Mutta sitten, kun luottamus on syntynyt, ne seuraavat paimentaan, koska ne tietävät, että paimen johtaa heidät reheville laitumille. Ne eivät luota omaan suuntavaistoonsa, vaan siihen, että paimen tietää, minne pitää mennä ja mitä tehdä. 

Jeesus puhuu vertauksessaan lammastarhasta. Se saattoi olla Hänen aikanaan esimerkiksi kivistä tehty aitaus, jossa oli vain yksi portti. Siitä portista paimen päästää lampaat ulos ja siitä samasta portista paimen tuo yöksi lampaat tarhaan ja asettuu itse porttiin vartioimaan laumansa. 

Jeesus kuvaa lammastarhalla Jumalan valtakuntaa. Sinne on vain yksi portti. Portilla on myös vartija, joka päästää vain tutun sisälle. Se, jolla on pahat mielessä, ei uskalla tulla portista, koska vartija tuntisi hänet ja ajaisi pois. Tällainen tulija yrittää aidan yli sieltä, missä ei ole vartiota. Lampaat kuitenkin säikähtävät tulijaa ja pakenevat paimenensa luo. Ne eivät myöskään seuraa vieraan kutsuääntä, koska se on niille outo. Ne kulkevat samasta portista kuin paimenensa. 

Jumalan valtakuntaan tulemisen este ei ole ulkopuolellamme oleva aita, joka pitää ylittää. Se este on meidän sisällämme. Se on meidän oma viisautemme, kunniamme ja ylpeytemme, jotka on riisuttava pois kuljettaessa ahtaasta portista. Jumalan valtakuntaan pääsee vain ottamalla sen lapsenkaltaisesti vastaan. Kaikesta omasta on luovuttava, jotta uutta voi tulla tilalle. 

Jumalan valtakunnan olemusta ei myöskään voi nähdä ulkopuolelta. Sen ymmärtää ja kokee vain se, joka on tullut siihen portista sisälle. Sisällä olevat lampaat myös tuntevat toisensa. Se ei ole ensi sijassa inhimillistä tuntemista, vaan hengen yhteyttä. Lampaat ovat myös uskollisia yhdelle ja samalle paimenelle. 

Lammas, paitsi että se on laumaeläin, on myös puhtauden ja viattomuuden vertauskuva. Niinpä Jeesuksesta itsestään puhutaankin Raamatussa Jumalan Karitsana, joka sovittaa syntimme. Jeesus on siis samalla sekä uhrikaritsa, että myös lampaiden paimen. 

Jeesus puhuu lampaista myös muussa yhteydessä (Matt: 10:16): “Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” Lammas susien keskellä ei kuulosta kovin hyvältä huolenpidolta, mutta salatulla tavalla Kristukseen uskova osallistuu Hänen kärsimykseensä tässä maailmassa. Tähän apostoli Paavali myös viittaa: (Room 8: 36): “On kirjoitettu: – Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina”. 

Meistä kukaan ei kuitenkaan soi sovittaa omia syntejään. Sen on Jeesus tehnyt kertakaikkisella uhrillaan. Hänen nimessään ja veressään ovat sinunkin syntisi anteeksiannettuja. Hyvä Paimen on antanut henkensä kaikkien meidän puolestamme. 

Rukoilemme. 

 
Rakas taivaallinen Isä, kiitos Hyvästä Paimenesta, Jeesuksesta. Kiitos siitä, että saamme turvautua Sinun johdatukseesi ja Hyvän Paimenen rakkauteen. Kiitos siitä, että hän, uhrikaritsa, on valmistanut meille tien taivaan kotiin. Aamen. 

Hyvää sunnuntaipäivää! 

Timo Leinonen