Seurakunnassa tapahtuu

Jumalanpalvelukset

Helluntaipäivä su 31.5. Seurakunta julkaisee kotisivuillaan, Facebookissa ja Tammelan seurakunnan Youtube kanavalla sunnuntain kirkkovuosiaiheisen hartauden, jonka tekee Timo Leinonen. Kirkko on avoinna hiljentymistä ja rukousta varten sunnuntaina klo 11-13, paikalla Timo Leinonen.

Jumalanpalveluselämä käynnistyy sunnuntaina 7.6.

Sunnuntaina 7.6. luetaan 14.3 – 6.6. siunattujen vainajien nimet kirkossa.

Hautojen kesähoito istutukset tehdään viikoilla 23 ja 24. Hoitohaudoilla olevat kynttilälyhdyt ja säilytettävät kukat pyydetään noutamaan haudoilta pois.

Perhekerhon kesäkerho kokoontuu 3.6. ja 10.6. klo 10-11.30 seurakunnan leikkipuistossa. Omat eväät mukaan, talo tarjoaa kahvin ja mehun, tervetuloa.

 

 

 

 

 

 

Tervetuloa
Tammelan seurakuntaan!

Terve!

Hieno tehtäväni on toimia Tammelan seurakunnan pappina ja kirkkoherrana sekä tästä tehtävästä käsin toivottaa sinut näiden sivujen myötä tutustumaan Tammelan hyvin perinteikkään mutta samalla tässä ajassa elävän ja aktiivisen seurakunnan elämään ja toimintaan. Toivon, että näiltä sivuilta löytäisit myös jotain sellaista, joka innostaisi sinua mukaan hengelliseen yhteisöömme ja seurakuntaelämäämme.

Tammelan seurakunta laskee ikänsä vuodesta 1423, joten lähivuosina juhlimme 600 taakse jäänyttä vuotta. Se on huikean pitkä aika ja tarkoittaa pitkää ketjua kristillisiä sukupolvia. On sykähdyttävää liittyä tällaiseen jatkumoon, joten rohkaisen sinuakin lenkiksi tähän ketjuun. Sukupolvien ketjun voit aistia arkkienkeli Mikaelille omistetussa kirkossamme, jonka vanhin osa on rakennettu vielä roomalaiskatolisella ajalla 1500-luvun alussa. Kirkon laajennus tehtiin 1781–85, jonka myötä siitä tuli käytävältään Suomen toiseksi pisin kirkko.

Tarvittaessa pitkän kirkkomme kivetkin julistavat Jumalan sanaa. Tänään ne puhuvat siitä, että täällä Tammelassa on ollut ja on yhä edelleen paljon Jumalan kansaa – ja sinullakin on paikka tässä Jumalan perheväessä.

Parhainta eli Jumalan siunausta toivottaen,
Juha Koivulahti
kirkkoherra

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajankohtaista

Helatorstain saarna 21.5.2020

Korotettu Herra

Helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän aihe ja ajankohta, 40 päivää pääsiäisestä, on saatu Apostolien teoista (Ap. t. 1: 6–14). Kristus korotettiin taivaisiin
Hän on astunut taivaalliselle valtaistuimelle ja istuu nyt Jumalan oikealla puolella. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Me emme voi saada yhteyttä Kristukseen inhimillisten aistiemme välityksellä, mutta silti hän on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä seurakuntansa keskellä. Hänen seuraajiensa tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan.

Ensimmäinen lukukappale: Dan. 7: 13–14

Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.

Toinen lukukappale: Ap. t. 1: 1–11

Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.

Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.” Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”

Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Evankeliumi: Joh. 17: 24–26

Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”

*

Kun viimeisen kerran kohtasin nuorena syöpään menehtyneen isäni, jätin hyvästit hänelle sanomalla viimeisinä sanoinani tässä maailmassa: ”Näkemiin!” Tästä tuli viime keskiviikkona kuluneeksi tasan 32 vuotta.

Odottavan aika on ollut pitkä, mutta odotan yhä ja luotan, että kun on minun aikani kuolla, kohtaan toisella puolen, iankaikkisuudessa, isäni lisäksi monia muita sinne edeltä päässeitä sekä ennen kaikkea Korotetun ja Ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen.

Ehkä sinäkin olet samalla tavoin hyvästellyt jonkun läheisesi? Et sanomalla lopullisuutta viestivää lausahdusta ”hyvästi”, vaan jälleennäkemistä jo odottavan tervehdyksen ”näkemiin!”

Helatorstain evankeliumikatkelma on Johanneksen evankeliumin luvusta 17, joka päättää Jeesuksen niin sanotun jäähyväisrukouksen, siis rukouksen, jonka hän piti oltuaan viimeistä kertaa koolla opetuslastensa kanssa ennen tietään ristille ja sen takana jo häämöttävään ylösnousemukseen sekä taivaaseenastumiseen.

Jeesus ei jätä jäähyväisiä, vaan osoittaa rukouksessaan, että odottaa sitä päivää ja hetkeä, jolloin hän on kerran omiensa kanssa jälleen samalla tavoin koolla kuin tässä nyt.

Tätä hän tarkoitti rukoillessaan: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” (Joh. 17:24).

Jeesus tarkoitti näillä sanoillaan ylösnousemuksen jälkeistä kirkkautta, sitä kirkkautta, joka erityisesti paistaa perillä Jumalan valtakunnassa. Usko Jeesukseen Raamatun jo ennalta lupaamana Messiaana ja Kristuksena voi auttaa meitä ymmärtämään niitä monia Vanhan testamentin kohtia, joissa puhutaan erityisestä rauhan ja kirkkauden valtakunnasta.

Esimerkkinä näistä mainittakoon vaikkapa Egyptin orjuudesta päässeiden israelilaisten ylistyslaulu. Sen he veisasivat Mooseksen johdolla pelastuttuaan egyptiläisten takaa-ajolta kulkemalla kuivin jaloin Kaislameren poikki. Siinä he lauloivat muun muassa: ”Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa, jonka olit vapauttanut, voimallasi veit sen pyhille asuinsijoillesi.” (2.Moos.15:13). Ylistyslaulussa voi nähdä jo viittauksen lopulliseen Jumalan kirkkauden valtakuntaan.

Samoin kuin profeetta Jesajan kirjan luvussa 66, jossa profeetta ennustaa Herran sanoin: ”Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni” (Jes.66:18).

Näiden lisäksi meillä on Jeesuksen lupaukset evankeliumeissa. Yksi tärkeimmistä tällaisista ovat ne sanat, jotka hän lausui samassa tilanteessa kuin mistä edellä lukemani jäähyväisrukous on.

Tämä, hautaan siunaamisessakin usein luettu Johanneksen evankeliumin kohta, muistuttaa kerran koittavasta Ylösnousseen, taivaaseen korotetun mutta kerran takaisin palaavan Herran valtakunnasta. Siinä Jeesus sanoo: ”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä, missä minä olen.” (14:3).

Helatorstai puhuu ennen muuta siitä, että Jeesus on kuolleista ylösnousemuksensa jälkeen mennyt takaisin Isän luo ja asettunut hänen anteeksiantamuksensa puolelle, ”oikean käden” puolelle. Siellä hän rukoilee meidän puolestamme. Hän ei jättänyt meitä orvoiksi odottamaan aikaa, kunnes palaa takaisin, vaan lähetti meille Pyhän Hengen avuksemme, johdattajaksemme ja Puolustajaksemme.

Samalla kun helatorstai siis muistuttaa kaikesta tästä, siihen sisältyy jo lupaus Jeesuksen takaisin palaamisesta, Jumalan valtakunnan näkyväksi tulemisesta ja iankaikkisesta elämästä.

Kun opetuslapset todistivat Öljymäellä Jeesuksen taivaaseen ottamista, he saivat kuulla kahdelta enkeliltä tämän: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Ap.t.1:11).

Kristittyinä ja Jeesukseen uskovina myös me voimme omistaa kaikki ne lupaukset, jotka Jeesus antoi opetuslapsilleen. Hän on samalla tavoin Pyhän Henkensä kautta meidän kanssamme tänään ja tässä hetkessä. Hän ei ole etäällä meistä eikä elämämme ole hänelle vieras.

Kristus lupaa meille tänäänkin kaiken sen, minkä lupasi opetuslapsilleen kaksi tuhatta vuotta sitten. Hänen ristinsä tähden saamme syntimme anteeksi, kun sitä vain nöyrrymme häneltä pyytämään. Hän johdattaa meidät läpi elämämme, oli tiemme sitten kuinka kivikkoinen tai vaikea tahansa. Hän pitää uskollisesti meistä kiinni ja johtaa, kun vain annamme hänelle siihen luvan. Ja lopulta tämän vaelluksen jälkeen, Jeesus noutaa ja ottaa meidän Isänsä valtakuntaan. Tähän me uskomme ja luotamme, sillä kristittyinä me elämme jälleennäkemisen toivossa.

Mennessään Isän luo Jeesus ei jättänyt meille seuraajilleen hyvästejä, vaan iloitsi jo jälleennäkemisestämme kerran aikojen lopulla.

**

Rukous

Herra Jeesus Kristus, sinä ikuinen Jumalan Poika, et vaella enää maan päällä, vaan olet täyttänyt työsi täällä ja nyt olet siellä Isäsi oikealla puolella ja hallitset kaikkea.

Sinä Korotettu Herra, joka olet taivaassa, johdata myös kirkkoasi ja seurakuntaasi. Me rukoilemme, että kaikki luotusi saisivat kuulla evankeliumin ja mahdollisimman moni ottaisi sen vastaan. Anna evankeliumin valloittaa niitä ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka eivät ole vielä kuulleet sinusta.

Siunaa omaisuuskansaasi ja anna heidänkin tulla osalliseksi valmistamastasi pelastuksesta.

Lähetä meille Pyhä Henkesi ja suo evankeliumisi synnyttää ja vahvistaa meissä uskoa. Varjele meitä epäuskolta ja sydämen kovuudelta. Kiitos, ettei meidän tarvitse pelokkaina katsoa taivaalle, vaan voimme kukin tehdä omalla, sinun tarkoittamallasi paikalla työtämme. Ohjaa meitä Hengelläsi yhä enemmän toimimaan tahtosi mukaan. Auta meitä jakamaan jokapäiväinen leipämme tasapuolisesti. Ja anna meille näinä aikoina viisaus ja voima rohkaista niitä ihmisiä, jotka olet antanut lähellemme.

Ylösnoussut ja Korotettu Herra, sinä siunasit ystäväsi lähtiessäsi täältä ja lupasit olla kanssamme joka päivä. Anna meidän tuntea ylösnousemuksesi voima ja jokapäiväinen läsnäolosi. Ja kun kerran päivien lopulla tulet takaisin taivaan pilvissä, anna meille luonasi ikuinen autuus. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. Aamen.

Jumalan siunaamaa helatorstaita sinulle!

Juha Koivulahti

Saarna 10.5.2020

4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate)

Äitienpäivä

Taivaan kansalaisena maailmassa

Tämä pyhän aihe ”Taivaan kansalaisena maailmassa” ja sen Raamatuntekstit kytkevät meidät pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Iloa tähän nimenomaiseen pyhään tuo myös se, että vietämme tänään äitienpäivää. He ovat kiitoksemme aihe ja heidän puolestaan voimme tänään myös rukoilla.

Seurakunta kulkee Ylösnousseen jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa hänen valtakunnassaan. Pyhän Hengen johtamina kristityt elävät jo tämän valtakunnan kansalaisina tässä maailmassa.

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 32: 15–20

Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.

Toinen lukukappale: Room. 8: 9–11

Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Evankeliumi: Joh. 17: 6–10

Jeesus rukoili ja sanoi: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

Mikä on kaikkein arvokkainta ja tärkeintä, mitä voit toisen ihmisen eteen tai puolesta tehdä?

Voisiko se olla rukoileminen – siis esirukous jonkun toisen puolesta? Kun tämän sunnuntain aiheena on niinkin ehkä vaikealta kuulostava ja tuntuva aihe kuin ”taivaan kansalaisena maailmassa”, niin helpottaisiko tämän ymmärtämistä sen mieltäminen, että rukous on oleellinen osa taivaan kansalaisuutta keskellä tätä maailmaa.

Esirukous eri asioiden puolesta, mutta ennen kaikkea rukous jonkun toisen henkilön tai muiden ihmisten puolesta on jo tässä maailmassa todeksi tulevaa taivaan kansalaisuutta. Parasta, mitä voit toivottaa jollekulle, on Jumalan siunauksen toivottaminen. Arvokkainta, mitä voit toisen eteen tehdä, on rukoilla Isää Jumalaa hänen puolestaan.

Esikuva esirukoilijasta on Ylösnoussut Herramme Jeesus Kristus. Tämän päivän evankeliumissa hän sanoo tai paremminkin lupaa: ”Minä rukoilen heidän puolestaan” (Joh.17:9a). Lisäksi Jeesus jatkaa: ”Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.” (Joh.17:9b).

Keiden puolesta Jeesus tässä lupaa rukoilla? Niidenkö puolesta, jotka kuuluivat aikanaan hänen seuraajiensa laumaan? Näidenkin, mutta hän lupaa rukoilla myös niiden puolesta, jotka koska tahansa kaiken tämän jälkeen uskovat häneen, tulevat hänen luokseen tai arastikin kyselevät Jumalan apua ja kuulolla oloa.

Aiemmin päivän evankeliumissa Jeesus puhuu rukouksessa Isälleen siitä, että on ilmoittanut hänen nimensä niille, jotka Isä on maailmasta valinnut ja antanut Pojalle.

Tässä Jeesus puhuu ennen muuta opetuslapsistaan. He ovat Jeesuksen todistuksen vaikutuksesta ottaneet omakseen Jumalan sanan. Tämän puolesta puhuu muun muassa aiemmin Johanneksen evankeliumissa oleva kohta, jossa Pietari sanoo: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat” (6:68). Samassa paikassa Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi.

Jokainen, joka tänäänkin ottaa vastaan Jumalan sanan ja tarttuu siihen heikollakin uskolla, voi luottaa, että hänet on Kristuksessa valittu siihen samaan joukkoon, johon opetuslapset ensimmäisten joukossa kuuluivat.

On tärkeä muistaa, että meidän puolestamme Jeesus yhä uudelleen kääntyy Isän puoleen. Hän rukoilee edestämme – meidän, jotka edelleen teemme matkaa täällä maailmassa ja tarvitsemme syntien anteeksiannon lisäksi paljon hänen esirukouksiaan selvitäksemme tästä maailmasta perille taivaan valtakuntaan.

Kuka on rukoillut tai rukoilee yhä sinun puolestasi?

Voi olla, että sinulla on ollut jo vuosia joku esirukoilija, jota et ehkä tiedä. Kun tänään vietämme äitienpäivää, äidit juontavat ajatuksemme heidän esirukoilijan tehtäviinsä. Monesti äideille on myötäsyntyistäkin rukoilla lastensa ja läheistensä puolesta. Moni äiti voisi sanoa samoin lapsistaan kuin Herra sanoo omasta kansastaan profeetta Jesajan suulla: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? — Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.” (Jes.49:15–16a).

Äitienkin tärkein tehtävä on esirukoilijan tehtävä, joka on oleellinen osa hoitamista ja huolenpitoa. Jos äitimme saavat pitkän elämän, me olemme monesti heidän ”ihollaan”, esirukoiltavana ja huolehdittavana aivan aikuisuuteen ja ikääntymiseemme saakka.

Yleensä, kun joku asia tai henkilö tulee nykyilmaisun mukaan ”iholle”, se on jotain huonoa. Mutta yleensä silloin, kun Jumala antaa esirukouksissa jonkun ihmisen kannettavaksemme, se on Jumalan tahdon mukaista ”iholle tuloa”.

Esirukous on siis Jumalan omilleen antama oikeus, mutta myös tehtävä. Esirukoileminen on toisinaan raskastakin työtä. Se on osa yhteisen ristin kantamista sekä osallisuutta Kristuksen ristiin. ”Kantakaa toistenne taakkoja” (Gal.6:2a) kehottaa apostoli Paavali ja tarkoittaa ennen muuta rukoilemista toistemme puolesta.

Tätä taakkaa, ristiä, me emme omassa voimassamme jaksa. Siksi on tärkeää, että olemme itse Kristuksen haavoitettujen käsien kantamia ja hänen jatkuvien esirukoustensa kohteena.

**

Rukous

Jeesus Kristus Vapahtajamme, joudumme pyytämään niin kuin ensimmäiset opetuslapset: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan”. Kiitos, että sanassasi neuvot meitä, vaikka olemmekin hitaita oppimaan. Anna meille esirukouksen mieltä ja anna sydämillemme niitä ihmisiä, joita voimme rukouksissa kantaa sinun eteesi.

Hyvä Jumala, kiitos äideistämme sekä heidän tekemästään työstä meidän itse kunkin hyväksi. Kiitos heidän huolenpidostaan ja rukouksistaan. Anna heille edelleenkin voimaa, siunaa ja varjele heitä. Anna heille äitiyteen liittyvä kaikki siunaus. Ja jos äitimme ovat jo edesmenneitä, anna meissä vahvistua kaunis ja hyvä muisto heistä.

Jumala, sinä olet käskenyt meidän viedä sanaasi kaikkeen maailmaan. Suo, että evankeliumi leviäisi myös sinne, missä siitä ei ole kuultu. Siunaa kirkkosi ja Tammelan seurakunnan lähetystyötä, nimikkolähettejämme sekä nimikkokohteitamme. Anna tämän työn kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun armosi tuntemista omaisuuskansallesi.

Herra Jumala, sinä et säästänyt ainoaa Poikaasi, vaan annoit hänet kuolemaan, jotta meillä olisi lupaus iankaikkisesta elämästä sinun valtakunnassasi. Anna meidän tämän elämän jälkeen päästä taivaalliseen kotiisi. Kuule meitä esirukoilijamme, ylösnousseen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Siunattua pyhää ja äitienpäivää!

Juha Koivulahti

Saarna 3.5.2020

3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate)

Jumalan kansan koti-ikävä

Päivän antifonin alusta (Ps. 66: 1) saatu nimitys jubilate  riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13: 14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 54: 7–10

Hetkeksi minä sinut jätin,
mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa,
minä käänsin kasvoni sinusta pois,
mutta minä armahdan sinua,
minun uskollisuuteni on ikuinen,
sanoo Herra, sinun lunastajasi.
–Minä vannon niin kuin Nooan päivinä.
Silloin minä vannoin,
etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli,
ja nyt minä vannon,
etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Toinen lukukappale: 1. Piet. 1: 3–9

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa
laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän
toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön,
joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja
voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on
valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa
koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon
arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi,
ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä
te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt
näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te
saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Evankeliumi: Joh. 17: 11–17

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi.
Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta
he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä
nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä
yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta
kirjoitus kävisi toteen.
Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta
minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet
osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään
kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit
heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät
totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

*

Oletko joskus kokenut koti-ikävää?

Luulen, että meistä aika monella on tästä jonkinmoinen kokemus. Mikä siinä ikävässä on itse asiassa sitä, mikä ikävän aiheuttaa?

Eikö yleensä kyse ole siitä, että ikävä on ennen muuta rakkaita ja läheisiä ihmisiä? Toki koti-ikävää tuottaa myös poissaolo ympäristöstä, joka on muodostunut tutuksi ja turvalliseksi. Koti-ikävä on perusteiltaan kaipuuta johonkin sellaiseen olotilaan, josta on jo kokemusta.

Tämän päivän aihe ja päivän tekstit viittaavat ikävään, jota olemme kutsuneet perinteisesti taivasikäväksi. Tämä on ehkä osa sen laatuista kristillistä uskoa, joka on katoamassa. Taivasikävä on kaipuuta sellaiseen kotiin, josta kenelläkään meistä ei ole vielä kokemusta. On vain pelkkiä aavistuksia, mutta nekin toki niille, jotka niitä ovat saaneet, Jumalan antamia välähdyksiä tulevasta.

Näyttää siltä, että menneen ajan kristityt puhuivat nykyisiä useammin kaipuustaan iankaikkiseen elämään ja taivaaseen. Onko meidän ajassamme menneen ajan taivaspuheesta tullut jotenkin laihaa ja latteaa lohtua?

Jos näin on käynyt, niin miksi?

Kenties siksi, että kristillinen uskomme on muuttunut entistä enemmän ”tämänpuoleiseksi” Aikaisemmin Jumalan Sana ohjasi elämään niin sanotusti ”saappaat vielä savessa mutta sydän jo taivaassa”. Tai toisella tavoin sanoen ”elämään jalat vielä tämän maan kamaralla, mutta katse jo kohotettuna edessä olevaan määränpäähän.

Kristilliseen uskoon kuuluu yhtenä osana ikävä iankaikkisiin ja Jeesuksen luo. Tämä kaipuu kuuluu osaksi sitä elämää, jota me elämme jo täällä maan päällä. Taivaskaipuun tarkoituksena on muistuttaa siitä, ettei meillä ole täällä ”pysyvää asuinsijaa”. Olemme matkalla. Pysyvä, muuttumaton kotimme on vasta ajan rajan tuolla puolen.

Englantilainen kristitty ajattelija C.S. Lewis on sanonut, että Jumala sallii yleensä elämämme matkalla muutamien viihdyttäviä majataloja, mutta ei anna niistä tulla täällä pysyviä kotejamme.

Vaikka näin on, samalla tästä elämästä saa ja tulee iloita. Tarkoitus ei siis ole juosta, kiirehtiä tai hosua läpi elämänsä, vaan elää sitä joka solullamme. On hyvä aina välillä pysähtyä katselemaan maisemia, joita Jumala elämäämme maalaa ja joita hän matkamme varrelle sallii. Tämän elämän arvosta muistuttaa osaltaan Jeesuksen rukous päivän evankeliumissa: ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.”

Eikä Jeesus päästä meitä tästä elämästä ennen kuin on sen aika, mutta tahtoo säästää meitä pahalta. On tärkeää, että vaellamme tämän matkamme tukevasti jalat tallattuna tämän maan kamaraan, ja samalla jokaisesta päivästä kiittäen ja jo seuraavaan päivään Jumalan johdatusta pyytäen.

Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo myös sen, mikä syvimmiltään synnyttää tervettä ja Jumalan mielen mukaista taivaskaipuuta. Jeesus vahvistaa rukouksessaan sen, että hänen Isänsä sanassa ”on totuus”. Jumalan sanaan voi luottaa, ja sana on se, joka nostaa katseemme päämäärään ja kiinnittää sydämemme iankaikkisiin.

Jumalan Sanalla on käsittämätön voima. Sen lisäksi, että se antaa suunnan kohti määränpäätämme, se antaa voimaa jaksaa varsinkin silloin, kun elämä satuttaa. Jeesuksen ristin ja sovitustyön tähden sanassa on myös puhdistava vaikutus. Yhä uudelleen matkassa rähjääntynyt kulkija puhdistetaan sanaan sisältyvällä anteeksiantamuksella.

Ja edelleen, Jumalan sanassa on luja lupaus iankaikkisesta elämästä. Jokainen, joka tarttuu sen lupauksiin, on Jumalan lapsi tai taivaan kodin perillinen.

Opetuslapsi Pietari tunsi Jumalan mielenmukaista koti-ikävää. Tästä oli osoituksena se, mitä hän sanoi kerran Jeesukselle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh.6:68).

Tällaista koti-ikävää Herra kutsuu sinuakin tuntemaan.

**

Rukous

Hyvä Jumala, me kiitämme sinua pääsiäisen ilosanomasta. Kiitos siitä, että tyhjä risti seisoo sovituksen ja lunastuksen – iankaikkisen elämän – merkkinä keskellämme. Kiitos, että Kristuksen veren kautta olet solminut meidän kanssamme hyvän oman tunnon ja rauhan liiton.

Kiitos valon lisääntymisestä. Anna valon voittaa mielissämme niin, että saisimme voimaa kukin omaan elämäämme omalla paikallamme. Suo, että oppisimme myös vaikeuksista, osaisimme jopa kiittää niistä ja olla näiden kokemusten vuoksi avuksi ja tueksi lähimmäisillemme. Lisää meissä uskoa, toivoa ja rakkautta. Auta meitä uskossa ja toivossa näkemään vaikeuksien takana häämöttävä voitto.

Luojamme ja Jumalamme, kiitos kevään tulosta. Me rukoilemme maan kasvulle suotuisia ilmoja. Varjele meitä katovuosilta. Auta meitä kansakuntana, mutta myös yhtenä muiden joukossa selviytymään koronaviruksen aiheuttamasta tilanteesta. Varjele meitä sairastumisilta. Auta sairastuneita toipumaan tästä. Tue niitä, jotka ovat menettäneet jonkun läheisensä viruksen vuoksi.

Jumala, sinä olet käskenyt meidän mennä kaikkeen maailmaan. Suo, että ilosanomasi Ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta leviäisi myös sinne, missä siitä ei ole kuultu. Siunaa kirkkosi ja Tammelan seurakunnan lähetystyötä, nimikkolähettejämme sekä nimikkokohteitamme. Anna tämän työn kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään.

Herra Jumala, sinä et säästänyt ainoaa Poikaasi, vaan annoit hänet kuolemaan, jotta meillä olisi lupaus iankaikkisesta elämästä sinun valtakunnassasi Suo meidän tämän elämän jälkeen päästä osallisiksi iankaikkisesta elämästä taivaallisessa kodissasi. Kuule rukouksemme ylösnousseen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Siunattua pyhää!

Juha Koivulahti

Saarna 26.4.2020

Hyvä paimen

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33: 5).

Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

Herran uskollisuus täyttää maan. Herra on sanallaan luonut taivaat.

Ps. 33: 5-6

Psalmi:

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

1.Lukukappale Jer. 23: 1-4

”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille: ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne. ”Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”

2.lukukappale 1. Piet. 5: 1-4

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan

sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.

Evankeliumi Joh. 21: 15-19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

Jeesus huomaa jokaisen

Me saamme huomaamattamme toisilta ihmisiltä pieniä viestejä ja palautetta, jotka vaikuttavat meidän oloomme. Työpaikalla työkaveri sanoo välinpitämättömästi moi hyvän huomenen toivotukseesi. Kaupassa tuttu ihminen ei ole huomaavinaan sinua, vaan kiirehtii seuraavan hyllyn luokse. Koulun pihalla kukaan ei tule juttelemaan kanssasi. Tuollaiset kohtaamiset tai kohtaamatta jäämiset vaikuttavat ajatuksiimme, tunteisiimme ja koko kehoomme.

Meidän tunteemme ja käytöksemme peilautuvat toisiin: innostus ja hymy tarttuu ja tuo hyvän olon, tyly käytös, torjunta tai välinpitämättömyys puolestaan saavat sisimpämme hälytystilaan. Toisilta saatu palaute vaikuttaa meidän hyvinvointiimme. Eri kulttuurit kautta historian ovat käyttäneet heimosta karkottamista tai läheisistä eristämistä rangaistuskeinona. Yksi kiusaamisen laji on huomiotta jättäminen. Eristäminen ja huomiotta jättäminen ovat ihmiselle sekä fyysiseen että psyykkiseen terveydentilaan vaikuttavia hylkäämisen kokemuksia.

Jokainen meistä on joutunut tämän koronakriisin vuoksi kokemaan jonkin tasoista eristäytymistä. Kontaktit ihmisten välillä on karsittu minimiin ja varmasti moni kokee olonsa aika yksinäiseksi. Tämä on tietysti pakon sanelemaa eristämistä. Mutta me ihmiset teemme tätä toisillemme myös ihan normaaliarjessa eri tavoin. Emme tervehdi, emme huomioi toista, emme anna hyvää palautetta, vaikka se olisikin aiheellista, emme auta, vaikka näemme toisen avun tarpeen. Tämä on valitettavasti monen arkea työpaikoilla ja kouluissa. Moni joutuu päivittäin kokemaan, mitä on tulla ohitetuksi, mitä on olla näkymätön. Miten paljon sisäistä kipua se saakaan aikaan.

Jeesuksen toimintatapa oli aivan toinen. Hänellä ei ollut tarvetta hyljeksiä tai kiusata ketään. Hänellä oli niin vahva identiteetti ja itsetunto, ettei hänen tarvinnut pönkittää sitä toisten kustannuksella. Jeesuksen identiteetti ja itsetunto rakentuivat sille, että oli Jumalan rakas Poika. Jeesus saattoi olla kova lainoppineita ja fariseuksia kohtaan, mutta vain jotta nämä näkisivät oman tekopyhyytensä ja yrityksensä olla ylempänä muita. Jeesus pyrki kaikessa totuuteen, mutta tuo totuus piti aina mukanaan armon elementin.

Jeesus kohtasi ja kohtaa meidät syntiset ihmiset meidän omalta tasoltamme. Hän kyykistyy viereemme ja antaa anteeksi, kun joku toinen olisi jo valmis kivittämään meidät. Kun ammennamme erilaisista lähteistä sisältöä elämäämme, hän kysyy kaipaammeko janoomme elävää

vettä. Kun heitämme verkkojamme sinne tänne, hän näyttää meille oikean paikan. Hän näkee elämänhistoriamme ja sydämemme varjot ja haavat, mutta yhtä hän ei tee. Me ihmiset voimme hylätä ja ohittaa toisemme, mutta Jeesus ei hylkää, ei milloinkaan. Hän jos kuka tietää, mitä on olla häpäisty ja hylätty.

Katsoin joku aika sitten elokuvan afroamerikkalaisista naisista Nasan palveluksessa 60-luvulla Amerikassa. Tuo elokuva kertoi siitä näkymättömyyden ja eristämisen historiasta, mitä me ihmiset olemme harjoittaneet aina tavalla tai toisella. Tuo elokuva kertoi älykkäistä ja osaavista mustista naisista, jotka eristettiin erilleen muista työntekijöistä, ja joiden työpanosta ei haluttu nostaa esille heidän ihonvärinsä ja sukupuolensa vuoksi. He joutuivat taistelemaan sen eteen, että heidät huomioitiin ja että heitä arvostettiin.

Jeesukselle ihmisyydessä ei ole kysymys sukupuolesta, rodusta tai mistään muusta ominaisuudesta. Jeesukselle jokainen on yhtä tärkeä. Jeesus ei erottele lampaitansa. Ei vielä, ja kun sen aika tulee, silloin painavat meidän tekomme eivät ominaisuutemme. Hän antaa kaikille mahdollisuuden kuulla hänen kutsunsa. Hän jaksaa kutsua meitä yhä uudelleen, sillä hän haluaa pitää meistä huolta. Hän etsii meitä, kun olemme elämässämme joutuneet liian kauaksi hänestä, väärille teille. Hän haluaa pitää meidät lähellään ja yhdessä, yhtenä laumana.

Tuon tehtävän Jeesus antoi myös opetuslapsilleen. Hän antoi tehtävän ruokkia ja kaitsea lampaitaan. Hän antoi heille käskyn rakastaa toisiaan. Hän kysyy Pietariltakin kolmesti rakastaako tämä häntä. Hän itse antoi opetuslapsilleen esimerkin rakkaudesta, joka pitää huolta lähimmäisestä ja kohtaa heitä tasaveroisesti. Hän antoi esimerkin uhrautuvasta rakkaudesta. Vain rakkaus rakentaa ja ravitsee meitä ja vain rakastamalla rakennamme ja ravitsemme toisia. Tuo tehtävä on annettu meille kaikille. Meidän tehtävämme on pitää toinen toisemme turvassa ja hyvinvoivina tänä kriisiaikana, mutta myös tämän jälkeen joka päivä. Meidät on luotu elämään yhdessä ja vain yhdessä voimme tehdä maailmasta paremman paikan elää ja rakastaa.

Hyvä paimen kysyy: ”Rakastatko sinä minua?” Rakkaus nousee ylemmäksi kaikkea muuta. Rakkaus huomaa, tulee kohti, hoivaa ja huolehtii. Rakkaus etsii sinutkin.

Rukous

Me kiitämme sinua, rakas taivaallinen Isä, Jeesuksesta Kristuksesta, hyvästä paimenesta, joka aina näkee koko laumansa eikä koskaan kadota silmistään yhtään ainoaa lammasta. Me rukoilemme sinua: Suo meidänkin kuulua hänelle, kun hän kutsuu meitä missä olemmekin, etsii meitä kun olemme eksyneet ja pelastaa meidät. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme nimessä. Aamen.

Siunaus

Siunatkoon sinua Jumala, joka luo ja ylläpitää, joka rakastaa ja taistelee, joka uudistaa ja antaa elämän. Sulkekoon hän sinut lepoon ja turvaan. Innostakoon hän sinua rohkeuteen ja luomisvoimaan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Jumalan siunauksen suojassa saat elää joka hetki rohkeasti ja iloiten

Anne Koivula Seurakuntapastori Tammela Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja

 

Lahjoita Pipliaseuran lukutaitotyöhön

Lukemaan oppiminen omalla kielellä on perustava ihmisoikeus ja elämän suuri käännekohta. Lukutaitoiset naiset ohjaavat myös lapsensa kouluun, ja hyvän kierre kasvaa. Lukutaitoa naisille Afrikassa -ohjelma on Pipliaseuran kärkihankkeita. Se ulottuu 13 Afrikan vähemmistökielelle Etiopiassa, Keniassa, Malawissa, Namibiassa ja Tansaniassa. Koulutamme 800 opettajaa, ja he opettavat 20 000 aikuista naista lukemaan.

Lahjoita puhelimella
10 € tekstiviesti PIPLIA numeroon 16499
10 € soita numeroon 0600 9 5127 (hinta 10,01 + pvm)
Mobile Pay: haluamasi summa lyhytnumeroon 92600

Lahjoita verkossa: piplia.fi/lahjoita

Pipliaseuran keräyslupa RA/2017/786 koko maa
(ÅLR 2019/4746 Ahvenanmaa) Lisää keräysluvasta piplia.fi/keraysluvat

Torron kappeli sai digipianon

Torron kappelissa on nyt Yamahan digipiano. Seurakunta ja Torron kappelitoimikunta kiittävät Tammelan Lions Club ry:n ladyja rahalahjoituksesta, joka mahdollisti soittimen hankinnan.

 

Kaste
Konfirmaatio
Häät
Hautajaiset
evl.fi
evl.fi
Liity kirkkoon
Kirkon ulkomaanapu
Lastenkirkko