5. sunnuntai helluntaista 

Armahtakaa! 

 

Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta. 

 

Ensimmäinen lukukappale: 2. Sam. 12: 1–10, 13 

Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: »Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.»  

Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: »Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.» Silloin Natan sanoi Daavidille: »Se mies olet sinä.  

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’»  

Silloin Daavid sanoi Natanille: »Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.» Natan vastasi: »Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.» 

 

Toinen lukukappale: Room. 2: 1–11 

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista.  

Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha.  

Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. 

 

Evankeliumi: Joh. 8: 2–11 

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?» He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.  

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.» Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.  

Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: »Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?» »Ei, herra», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.» 

 

Eräs jo edesmennyt suomalainen kuuluisuus sanoi aikoinaan voimansa tunnossaan: ”Jumala armahtaa, minä en!”. Kristittynä on helppoa paheksua tällaista periaatetta. Mutta ei tuomita heti, vaan sen sijaan pysähdytään hetkeksi tämän kanssa sielunpeilin äärelle.  

Käsi sydämelle. Etkö ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa sinua on loukattu niin pahoin, että sinun on ollut vaikea antaa anteeksi, armahtaa? Nostan hattua ja onnittelen sinua, jos olet pystynyt jonkun tällaisen jälkeen kuitenkin anteeksiantoon.  

Kohotan hattua ja onnittelen siitä syystä, että juuri näinhän Jumala tahtoo meidän toimivan. Me rukoilemme kerta toisensa jälkeen, tänäänkin, Isä meidän -rukouksessa: ”…ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Tämän lisäksi meillä on muun muassa Luukkaan evankeliumissa samaa tarkoittava Jeesuksen kehotus: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa” (6:36). 

Tämän pyhän Vanhan testamentin kertomus on kuningas Daavidin lankeemuksesta sekä siitä, miten profeetta Natan rohkeasti nuhteli häntä tästä synnistä äsken kuullun eräänlaisen tarinan avulla. Koko kertomus on osoitus siitä, että jo Vanhassa testamentissa Jumala osoittaa ansaitsematonta armoaan, mutta edellyttää myös meiltä armahdettavilta halua armahtaa muita. 

Kuningas Daavidin ja profeetta Natanin kohtaamisessahan oli kyse siitä, että Daavid oli viekkaudella ja vääryydellä hankkinut ja vietellyt itselleen toisen miehen, heettiläisen Urian vaimon, Batseban. Daavid makasi Batseban, joka tuli raskaaksi. Daavidilla ei ollut sisua eikä selkärankaa tunnustaa syntiään, vaan pahensi entisestään tilannetta raivaamalla Urian pois tieltään laittamalla hänet kuolemaan sodassa, jota paraikaa kävi. 

Synti ei jäänyt tokikaan Herralta huomaamatta, vaan hän lähetti profeetta Natanin Daavidin luo. Natan nuhteli kuningasta kohti käyvällä tarinalla monia lampaita omistaneesta rikkaasta miehestä sekä köyhästä miehestä, jolla oli vain yksi karitsa. Asetelma oli siis samanlainen kuin monien vaimojen Daavidilla ja yhden vaimon Urialla. Natanin kertomassa tarinassa rikas mies varastaa köyhän miehen ainoan karitsan omiin tarpeisiinsa.  

Kuullessaan tarinan Daavid oli vielä niin oman syntinsä sokaisema, ettei hän, tuomitessaan ankarasti tarinan rikkaan miehen, ymmärtänyt, että siinä puhuttiin hänestä itsestään. Vasta profeetan lyhyt ja koruton toteamus ”Se mies olet sinä” (2.Sam.12:7a) avasi Daavidin silmät ja johti hänet lopulta aitoon katumukseen. 

Vaikka Daavidin synti on hyvin vastenmielinen ja ruma, katuva kuningas sai silti Jumalan armon. Tämä oli profeetan sanoissa: ”Herra vapauttaa sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla” (2.Sam.12:13).  

Synnillä on kuitenkin aina seuraus ja niin oli tälläkin. Voi tuntua pahalta, että lapsi, joka oli siinnyt tästä suhteesta, kuoli. Mutta samalla on hyvä huomata, että kaiken tapahtuneen jälkeen Daavid otti Batseban vaimokseen ja kun tämä tuli uudelleen raskaaksi, niin tästä raskaudesta syntyi tuleva kuningas Salomo. Ja ehkä vielä tätäkin ihmeellisempää ja Jumalan käsittämättömän armon osoitusta on se, että juuri tämä Batseba on Vapahtajamme ja Herramme Jeesuksen esiäiti.   

Tämän päivän evankeliumikatkelma on kertomus syntisestä naisesta, jonka fariseukset ja lainopettajat toivat Jeesuksen eteen aviorikoksesta tuomittavaksi. Nainen on kuin yhdenlainen Jeesuksen ajan Batseba. Uskonnollinen eliitti ei tehnyt tätä niinkään lain noudattamisen pyhässä tunnossa kuin enemmänkin koetellakseen Jeesuksen sitoutumista Jumalan lain noudattamiseen. 

Mitä tässä kohtauksessa siis tapahtuu?  

Jeesus kirjoittaa siinä tuomitsijoiden edessä jotain maahan ja sanoo näille: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”  (Joh.8:7b). Kautta aikojen Raamatunlukijat ovat pohtineet sitä, mitä Jeesus kirjoitti. Edelläänkään meillä ei ole tästä kuin arveluja. Joidenkin mielestä Jeesus kirjoitti hiekkaan tuomitsijoiden syntejä.  

 

Mutta yhtäkaikki, se mitä Jeesus maahan kirjoitti ja minkä hän vahvisti sanoillaan, sai tuomitsijat pudottamaan kivet käsistään ja poistumaan paikalta vähin äänin. Ehkä Jeesus kirjoitti maahan jotain sellaista, joka muistutti kirjoitukset hyvin tuntevia fariseuksia ja lainopettajia kuningas Daavidin ja profeetta Natanin kohtaamisesta. Ehkä Jeesuksen sanoissa ja maahan kirjoituksessa oli jotain samaa kohtikäyvyyttä kuin Natan koruttoman lyhyessä toteamuksessa: ”Se mies olet sinä”.  

Jumalan käskyt ja Jeesuksen kehotukset maistuvat useimmin suussamme karvailta. Tämä johtuu siitä, että synti asuu luonnossamme elämämme viimeiseen hengenvetoon saakka.  

Ja vaikka Jumala haluaa ennen muuta armahtaa meidät, niin se ei koskaan tapahdu niin, että hän katsoisi syntejämme ”läpi sormiensa”. Juuri tästä syystä Jeesus, joka Jumalan Poikana armahti aviorikoksesta tavatun naisen, sanoi myös: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” (Joh.8:11b). 

Totuus meistä on se, että voimme taistella joitain syntejä vastaan, jopa voittaa joitakuita, mutta synnittömiä meistä ei tule koskaan tässä elämässä. Kehotuksen sanoilla: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” Jeesus lähettää meidät keskelle elämää. Ja kun siellä yhä uudelleen lankeamme, näillä samoilla sanoilla meidät ohjataan kerta toisensa jälkeen anteeksiantamuksen ja armon lähteelle. 

Alussa lainaamassani periaatteessa ”Jumala armahtaa, minä en” on sen alku Jumalan sanan mukainen. Koko meidän syntiinlangenneen ihmissuvun olemassaolomme ja meidän pelastuksemme nojaa yksinomaan siihen, että Jumala armahtaa – siis siihen, että hän armahtaa katuvat ehdoitta Jeesuksen, oman Poikansa, ristin tähden.  

Tämä on myös toivomme silloin, kun emme itse voi armahtaa jotakuta toista. Silloin on vain tärkeää astua Herran Jeesuksen eteen, tunnustaa hänelle anteeksiantamaton mieli ja pyytää, että Kristus silti armahtaisi meidät itsemme ristinsä veren tähden. 

Aivan samoin, kun sielumme poskia punottaa se, että olemme tuominneet muita, olleet kylmiä ja tahtoneet pahaa, samoin on tärkeää, että myös anteeksiantamattomuuden mieli tunnustetaan ja jätetään oikeaan paikkaan: Herran Jeesuksen ristin juurelle. 

Tästä voi alkaa hiljalleen parantuminen. Se on parantuminen, jonka saa aikaan ennen muuta Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. 

** 

 

Rukous 

Hyvä Jumala, Armollinen Isä, suo Pyhän Henkesi kirkastaa meille yhä enemmän sitä, mikä on tärkeintä eli Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Anna anteeksiantamuksesi olla elämämme kasvuvoimana. Auta, että sinun voimassasi osaisimme kohdata myös lähimmäisemme. Rukoilemme sinulta sitä, että osaisimme olla armollisia myös toisiamme kohtaan. 

Hyvä Jumala, kaiken Luoja, tänään kiitämme sinua etenkin luomakunnasta, sen kauneudesta ja maan annista. Kiitos siitä, että sinä ruokit ja virvoitat meitä puhtaalla leivällä ja vedellä. Auta meitä kiittämään kaikesta siitä hyvästä ravinnosta ja maan sadosta, jota me voimme kattaa pöytiimme. Anna edelleen siunaus maan kasvulle. Erityisesti rukoilemme niiden veljien ja siskojen puolesta, jotka saavat toimeentulonsa maan viljelyksestä ja maataloudesta. Anna siunaus heidän työlleen ja toimilleen. Varjele meitä katovuosilta, tulvilta sekä muilta luonnonkatastrofeilta. Suo vielä maan kasvulle jatkossa suotuisat olosuhteet. 

Jumalamme, maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kärsivät nälkää ja myös muiden elämän perustarpeiden puuttumisesta. Auta meitä jakamaan omasta mahdollisesta liiastamme ja yltäkylläisyydestämme lähellä ja kauempanakin oleville lähimmäisillemme. Auta, että leipä jakaantuisi tasaisemmin tässä maailmassa.  

Jumala, sinä tahdot, että sanoma valtakunnastasi leviäisi kaikkeen maailmaan. Siunaa kirkkomme ja Tammelan seurakunnan lähetystyöntekijöitä sekä nimikkokohteita. Anna lähetystyöntekijöille voimaa, viisautta ja varjelusta, kun he toimivat armon evankeliumin lähettiläinä maailmalla. Siunaa omaisuuskansaasi Israelia. Suo, että tämä kansa löytäisi armon ja pelastuksen Poikasi sovitustyössä. Anna rauhaa ja hyvää tahtoa Lähi-itään. 

Hyvä Jumala, auta meitä pysymään lähelläsi ja johdata meitä sillä tiellä, jolla sinä pidät meistä huolta ja joka johtaa iankaikkiseen elämään sinun taivaallisessa valtakunnassasi. Kuule rukouksemme Jeesuksen nimessä. Aamen. 

--- 

 

 

Siunattua pyhäpäivää! 

Juha Koivulahti