Uskonpuhdistuksen (muisto)päivä 1.11.2020

"Uskon perustus"

 

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen. 

 

Reformaattori Martti Luther selittään kuvassa olevaa sinettiään (ruusua) 8. kesäkuuta 1530 kirjoittamassaan kirjeessä näin: 

 "Kaiken keskuksena on musta risti luonnollisen värisen sydämen sisällä. Sillä joka sydämestään uskoo, on vanhurskas ... Tämän sydämen tulee olla valkoisen ruusun sisällä, jotta näkyisi, että usko tuo mukanaan iloa, lohdutusta ja rauhaa ... siksi ruusu on valkoinen eikä punainen; sillä valkoinen on henkien ja enkelien väri. Tämän ruusun tausta on taivaansininen, sillä sielun uskon tuoma ilo on tulevan taivaallisen riemun alkua ... Ja tätä taustaa ympäröi kultainen rengas, sillä taivaan autuus jatkuu ikuisesti, ilman loppua ja on kaikkea iloa ja omaisuutta arvokkaampaa, niin kuin kulta on malmeista arvokkainta ja jalointa.” 

Ensimmäinen lukukappale: Jer. 15: 19–21 

Herra sanoi Jeremialle: ”Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. Minä teen sinusta lujan pronssimuurin. Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!” 

Toinen lukukappale: Room. 5: 1–11 

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.  

Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. 

 

Evankeliumi: Matt. 16: 1–4 

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. 

 

Meillä on suomenkielessä sanonta ”näyttää taivaan merkit”. Sanonta on jotenkin uhkaava sisällöltään.  

Tulee myös mieleen eräs rippikoulussa usein esitetty sketsi. Siinä roolihenkilö tulee toisen luokse, sanoo tälle vihaisena: ”Nyt minä kyllä näytän sinulle taivaan merkit!” ja alkaa osoittaa taivaalta Otavaa, Kaksosia, Kaloja jne. Sketsistä huolimatta me siis miellämme tämän sanonnan uhkaukseksi. Mutta mitä arvelette, mistä sanonta ”taivaan merkkien näyttämisestä” on lähtöisin? 

Kyllä tämäkin taitaa tulla Raamatusta ja nimenomaan tästä tämän pyhän evankeliumikertomuksesta. 

Kuten kuulimme, tässä kertomuksessa Jeesukseen epäilevästi ja epäuskoisesti suhtautuneet fariseukset ja saddukeukset laittoivat Jeesuksen koetukselle ja pyysivät häneltä ”taivaan merkkiä”.  

Fariseuksista ja saddukeuksista tiedämme, että he olivat juutalaisia oppineita, Raamatun opettajia ja aikansa hengellistä eliittiä ja johtajia. Nämä kaksi joukkoa erosivat toisistaan siinä, että saddukeukset olivat maallistuneita juutalaisia eivätkä uskoneet ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.  

Vaikka nämä kaksi joukkoa olivat toisiaan vastaan, niin Jeesuksen epäileminen ja koetteleminen saivat heidät yhteiseen rintamaan pyytämään Jeesukselta ihmettä, merkkiä taivaasta. Taivaan merkillä he tarkoittivat erityistä Jumalalta tulevaa merkkiä. 

Miten Jeesus toimii tässä tilanteessa? 

Aluksi hän ikään kuin väistää kysymyksen ja viittaa sellaisiin merkkeihin, joista ihmiset silloin – kuten yhä edelleenkin – päättelevät tulevia ilmoja. Näin Jeesus antoi myös ymmärtää, ettei hän pitänyt näiden hengellisten johtajien ymmärrystä Jumalan antamista merkeistä erityisen mainittavana tai mairittelevana. 

Muutamaa jaetta myöhemmin tässä samassa Matteuksen evankeliumissa Jeesus varoittaa opetuslapsiaan fariseusten ja saddukeusten hapatteesta. Tällä Jeesus tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että hänen mukaansa heidän opetuksensa ja käsityksensä Kirjoituksista eli Raamatusta oli monin osin, ja etenkin oleelliselta osin, väärä.  

Heillä ei ollut Jeesuksen mukaan ymmärrystä eikä uskon tajua ”aikojen merkeistä”. Siis niistä merkeistä, jotka olisivat auttaneet heitä havaitsemaan sen Jumalan suunnitelman toteutumisen ja valtakunnan tulemisen, joka oli etukäteen luvattu ja kerrottu Jumalan sanassa. 

Yleisten taivaan merkkien jälkeen Jeesus ryhtyy puhumaan arvoituksellisesta Joonan merkistä. Hän ei suostunut antamaan fariseusten ja saddukeusten epäuskolle sellaista merkkiä, jota he vaativat, jotta olisivat sen nojalla vakuuttuneet Jeesuksesta. Sen sijaan hän ohjaa heidät lähteelle, Kirjoituksiin, Vanhan testamentin profeetta Joonan kirjan ytimeen. 

Mikä on siis tämä Joonan merkki? 

Muistanette kertomuksen Joonasta? Joona sai tehtäväkseen mennä Niiniven suureen kaupunkiin julistamaan parannusta, jotta kaupunki välttyisi tuholta. Joona pelkäsi saamaansa tehtävää ja lähti merelle, täysin vastakkaiseen suuntaan kuin mihin Jumala oli hänet lähettänyt. Laiva, jossa Joona matkasi, joutui myrskyyn, ja kun Joona ymmärsi myrskyn puhjenneen hänen vuokseen, hän pyysi vastustelevia merimiehiä heittämään hänet mereen. Jumala lähetti valaan, joka nielaisi Joonan. 

Joona oli kertomuksen mukaan kolme päivää ja kolme yötä valaan vatsassa. Hän koki olleensa siellä aivan kuin haudassa. Tämän kovan koettelemuksen ja merimatkan jälkeen valas oksensi Joonan rannalle, josta edelleen vastusteleva Joona kulki suorittamaan tehtäväänsä Niinivessä. 

Joonan merkillä Jeesus tarkoitti nimenomaan aikaa, jolloin Joona oli valaan vatsassa. Se oli sama aika, joka kului Jeesuksen kuolemasta hänen ylösnousemukseensa kolmantena aamuna. 

Joonan merkki on siis kaikille meille Kristukseen uskoville tuttu Jeesuksen sovituskuoleman ja tätä seuranneen ylösnousemuksen merkki, risti.  

Joonaan liittyy toinenkin merkki. Nimittäin kun hän sitten aloitti julistuksensa Niiniven kaupungissa, se johti siellä suureen hengelliseen herätykseen ja pelastukseen. Tämä kuitenkin toteutui Joonan tapauksessa vain paikallisesti, yhden kaupungin osalta.  

Sen sijaan Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa anteeksiantamuksesta ja pelastuksesta Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan tuli jotain sellaista, joka koskee meitä kaikkia ja kaikkina aikoina eläneitä ihmisiä.  

Joonan merkki johtaa meidät siis uskomme perustalle, sen kalliopohjalle. 

Tämä perusta on hienolla tavalla sanottuna tämän pyhän Uuden testamentin tekstissä, Roomalaiskirjeen luvussa 5.  

Yhtäältä: ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” (5:1). Ja toisaalta: ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (5:8). 

Käsitykseni mukaan muun muassa nämä Roomalaiskirjeen kohdat olivat uskonpuhdistaja Martti Lutherille aivan avainasemassa, kun hänessä syntyi usko ja ymmärrys siitä, mitä tarkoittaa syntisten vanhurskauttaminen.  Näiden Paavalin, kääntymyksen kokeneen entisen fariseuksen, sanojen vuoksi Luther ymmärsi, mitä tarkoittaa se, että Jumala armahtaa ihmisen ilman, että siihen tarvittaisiin mitään ihmisen hyviä tekoja ja että armo suodaan meille yksinomaan Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa tapahtuneen sovituksen ja lunastuksen ansiosta. 

Hyvät ystävät, suuri ilouutinen syntisten vanhurskauttamisesta, rististä Joonan merkkinä, ei ole vain jotain, joka kuului jonnekin myöhäiskeskiaikaan, Lutherin aikaan, satoja vuosia sitten eläneille ihmisille. Ei, vaan tämä on aivan yhtä elävää todellisuutta tänään, tässäkin hetkessä ja paikassa. Ilman Kristusta olemme oman itsemme varassa, ja tiedämme, kuinka epävarmaa on rakentaa elämäänsä tämän varaan.  

Mutta se, joka rakentaa Jeesuksen Kristuksen varaan, rakentaa mitä kestävimmälle perustalle. Tällainen ihminen rakentaa uskollaan peruskalliolle. Luther on sanonut paljon hyvää ja arvokasta, ja tässä yksi hänen helmistään: ”Kristus on haavoitettujen omientuntojen ainoa parantaja, taivaallisten lahjojen jakaja, totisen uskon perustaja, jokapäiväinen, iäinen sana.” 

Kun tänään Lutheria näin ”ylennämme”, on tarpeen pitää samalla mielessä, että hänkin oli vain syntinen ihminen. Hän todellakin sanoi paljon arvokasta ja uskoamme yhä edelleen rakentavaa, mutta sellaistakin, jonka joudumme laittamaan roskana pois. Tällä tarkoitan mm. hänen puheitaan juutalaisista.  

Mutta se mikä hänessä on hyvää ja pidettävää, on se, minkä hän löysi Jumalan sanasta ja mikä oli joutunut pimentoon. Se oli etenkin apostoli Paavalin kristallisoima oppi syntisten vanhurskauttamisesta. Tämä on jotain sellaista ajatonta, joka on tarpeellista kaikkina aikoina ja kaikille – niin ”juutalaisille kuin kreikkalaisille”. 

Tämä löytö antaa meille sellaisen hengellisen perustan, että voimme sen varassa täydestä sydämestämme liittyä Lutherin taisteluvirren 170 sanoihin ja laulaa: ”Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää? Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta.” (vk 170:4). 

Jeesuksen ristissä lahjoittava vanhurskaus antaa meille turvan kaikissa elämän myrskyissä. Tämän uskon varassa voimme omistaa kaikki Jumalan sanan lupaukset, tämänkin, joka annettiin profeetta Jeremialle, Joonan kaltaiselle profeettakollegalle.  

Tästä Jeremiaalle annetusta lupauksesta voit omistaa itsellesi tänään etenkin tämän: ”…minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua. Minä pelastan sinut…” (Jer.15:20b–21a). 

 

** 

 

Rukous 

Hyvä Jumala, me kiitämme sinua Sanastasi, jossa kuulemme äänesi. Anna meille tahto painaa sydämiimme kaikki se, mitä sanassasi meille tahdot lahjoittaa. Anna meidän ammentaa voimaa elämäämme uskomme kallioperustalta. Anna Jeesuksen tulla meille kaikeksi ja suo Pyhän Hengen vaikuttaa meissä tahtosi mukaista elämää. 

Kiitämme sinua siitä, että kirkkosi on saanut kaikki nämä vuosisadat julistaa evankeliumiasi tässä maassa ja maailmalla. Kiitos niistä ajoista ja niistä ihmisistä, joiden kautta olet vaikuttanut kirkossamme uudistumista. Anna meidän yhä edelleen oppia myös uskonpuhdistuksen parhaimmista hedelmistä sekä elää niistä. 

Rakas Jumala, rukoilemme sinulta rauhaa ja rohkeutta. Älä anna maailman kuohujen pelottaa meitä. Varjele meitä epätoivosta ja masennuksesta. Kiitämme, että sinulle saamme jättää kaikki ne yhteiset asiat, jotka tuntuvat uhkaavilta. Tapahtukoon kaikessa sinun tahtosi. Vahvista meitä siinä uskossa, että kaikkeen tähän kätkeytyy lopulta siunaus. 

Rakas Taivaallinen Isämme, auta erilaisten sairauksien kanssa kamppailevia ihmisiä. Rukoilemme parantavan kätesi kosketusta näiden lähimmäistemme elämään ja rukoilemme myös, että jos niin tahdot, nämä lähimmäisemme jaksaisivat kantaa ristiään, mutta myös salatulla tavallasi voisit tällaisen ristin kautta myös siunata, vahvistaa uskoa ja jopa synnyttää sitä. 

Armollinen Isä, sinä olet lähettänyt kirkkosi kaikkialle maailmaan julistamaan armosi ilosanomaa sanoin ja teoin. Siunaa koko kirkkosi lähetystyötä. Siunaa myös Tammelan seurakunnan nimikkolähettejä Sirpa Rissasta Kyproksella sekä Juhani Mäkilää pakolaistyössä. Siunaa myös nimikkokohteissamme tehtävää työtä: mielenterveystyötä Keski-Aasiassa, Caspari-keskuksen ja Immanuel-kirkon työtä Israelissa, Tamilinkielistä Toivoa naisille -työtä Intiassa sekä Pipliaseuran Raamattutyötä. Anna kaiken tämän toiminnan kantaa hyvää hedelmää pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun pelastustekosi tuntemista omaisuuskansallesi Israelille. Pyydämme, että antaisit rauhan Lähi-itään. 

Taivaallinen Isämme, me tahdomme luottaa sinun laupeuteesi, joka kestää polvesta polveen. Emme pelkää, vaan turvaudumme elämässä ja kuolemassa sinun Sanasi lupauksiin. Kun kerran oma lähtöhetkemme koittaa, ota meidät luoksesi iloon ja rauhaan sinun taivaalliseen valtakuntaasi. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. 

 

Aamen. 

--- 

Siunattua pyhäpäivää ja terveydellistä marraskuuta! 

Juha Koivulahti