Kiirastorstai

Pyhä ehtoollinen

Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Raamatuntekstit avaavat erilaisia näkökulmia alttarin sakramentin sisältöön: uuden liiton ateria, Jeesuksen uhrikuoleman muisto, syntien anteeksiantaminen, kiitos ja ilo, taivaallisen juhlan odotus ja murretun leivän luoma yhteys.

Jumala on Pyhä ja me olemme syntiset ihmiset. Siksi me tarvitsemme Jumalan anteeksiantoa elämäämme. Tämän vuoksi Jumala on myös antanut meille Poikansa pelastukseksemme.

 

 

 

Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 12: 1–8, 11–14

Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptissä:

”Tämä kuukausi olkoon teille kuukausista ensimmäinen, aloittakaa siitä vuoden kuukaudet. Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. Jos jonkun perhe on liian pieni syömään karitsaa kokonaan, hän ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan sen mukaan, montako tarvitaan karitsan syömiseen ja paljonko he jaksavat syödä. Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, ja se voi olla lammas tai vuohi. Kukin pitäköön sitä kuukauden neljänteentoista päivään saakka, ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään. Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.

Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi. Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin. Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen.”

Toinen lukukappale: 1. Kor. 10: 16–17

Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.

Evankeliumi: Matt. 26: 17–30

Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’”

Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian. Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.

Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”

Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

*

Saarna (Anne Koivula)

Ruokapöytä on hyvin paljastava paikka. Kuinka paljon tunteita, näytettyjä tai tukahdutettuja, mahtuukaan yhteiseen ateriahetkeen saman pöydän ääressä. On asioita, joista kerromme. On asioita, jotka salaamme. Pöytä on läheisyyden ja jakamisen paikka, mutta se on myös paikka, jossa läheisyyden puute paljastuu kipeimmin. Pöydän ääressä tiedämme, onko läsnä ystävällisyys ja yhteys toisiin, vai salatut kaunat ja viha tai pelko. Niin ihmisten välinen yhteys kuin heidän välisensä jännitteetkin tulevat näkyviin.

Kiirastorstaina Jeesus on käynyt aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Siinä ovat läsnä kahdentoista erilaisen ihmisen elämänhistoriat, heidän toiveensa ja unelmansa, heidän menetyksensä ja katkeruutensa, heidän epäilyksensä. Muutaman vuoden ajan heidän elämänsä ja toiveensa ja odotuksensa ovat kiinnittyneet Jeesuksen, heidän mestarinsa, olemukseen, sanoihin ja tekoihin. Ja nyt hän sanoo: “Yksi teistä on kavaltava minut”. Ilmapiiri pöydän ääressä sähköistyy. “En kai se ole minä?” Samat kädet, jotka toivoen tarttuivat Jeesukseen, ovat nyt kavaltajan kädet, jotka ottavat leipää samalta vadilta.

Niin heloposti sydän kovettuu, kun elämä satuttaa. Pikkuhiljaa elämämme, joka oli täynnä iloa ja unelmia alkaa täyttyä pettymyksillä ja sen myötä epätoivolla. Elämän tarkoitus tuntuu karkaavan käsistä. Unelmat elämästä ja näkemys itsestä ja rohkeus kaiken toteuttamiseen – jonnekin ne vain katosivat ajan myötä. Elämä tuntuu olevan yhtä menetysten ja pettymysten sarjaa. Se, mihin laitoimme toivomme, ei ehkä olekaan sitä, mitä halusimme sen olevan.

Nääntyvinä ja nälkäisinä, elämän kovettamina käymme yhteiseen pöytään. Me tiedämme, ettei kuivunut ja kovettunut maa ota vastaa vettä, eikä ravinteita. Sen pinta on ensin rikottava. Vasta kun kuivuneen ja kovettuneen maan pinta rikotaan, se pystyy vastaanottamaan elämää elvyttävää vettä. Jeesuksen sanat: “Yksi teistä on kavaltava minut”, rikkovat tuon kovettuneen pinnan. Jokainen joutuu katsomaan sisimpäänsä. Mielemme huutaa hädissään: “En kai se ole minä?” Kyllä, se olit sinä ja se olin minä, me olemme syyllisiä. Meidän kovuutemme ja pahuutemme tähden Jeesus kulkee nyt ristin tietään.

Sanoillaan Jeesus rikkoo kovettuneen pinnan, mutta hän on myös valmis korjaamaan sen, mikä on vaurioitunut. Kaikesta huolimatta Hän valmis olemaan läsnä yhteisillä aterioilla jatkossakin. Kiirastorstain ateria ei ollut vain yksi ateria muiden joukossa. Kiirastorstaina arkinen ateria muuttui siunatuksi yhteydeksi Jeesuksen ja opetuslasten välille. Jatkossakin leipää murtaessaan he tulisivat tunnistamaan yhteisten hetkien ilon ja toivon ilmapiirin, Jeesuksen läsnäolon ja yhteyden häneen. Hän ei enää olisi heidän näkyvissään, mutta hän olisi läsnä armona ja rakkautena. Leipä ja viini eivät enää vain ravitsisi opetuslasten kehoa, vaan niistä tulisi heidän koko elämäänsä muuttava ja virvoittava voima.

Ehtoollisen syvin olemus, Kristuksen läsnäolo, muuttaa elämän kovettaman sydämen eläväksi sydämeksi, joka osaa antaa anteeksi, ja joka osaa rakastaa. Kun me ehtoollisella tartumme leipään, me tartumme Kristuksen ruumiiseen. Kun me otamme maljan, meillä on kädessämme Kristuksen veri. Me olemme osallisia hänen kuolemaansa, mutta nautittumme leivän ja viinin, olemme osallisia myös hänen anteeksiantamukseensa ja rakkauteensa, hänen ylösnousemukseensa. Jeesus ei kieltänyt kavaltajaltaan kutsua yhteiseen pöytään ja leivän jakamiseen. Vaikka kavaltajan tie vei Jeesuksen ristille, se myös toi meidät ehtoollispöydän ääreen.

Tänäkin päivänä Jeesus on läsnä meille ehtoollisen leivässä ja viinissä. Mutta Hän ei halua olla vain juhlahetkien Jeesus, Hän haluaa olla arkinen Jeesus. Matka nimittäin jatkuu alttarikaiteelta arkeen. Hän haluaa istua kanssasi sinun ruokapöydässäsi, Hän haluaa tulla kutsutuksi sinun kotiisi ja olla läsnä sinun elämässäsi, siellä missä kohtaat elämäsi koettelemukset ja menetykset, ilot ja surut.

Me kutsumme mielellämme kotiimme ja pöytäämme hänet, jonka kanssa toivomme luovamme jotain syvempää ja pysyvämpää, hänet jonka kanssa tunnemme sydämemme hehkuvan ja elämämme saavan uuden suunnan. Hänet, jonka kanssa tunnemme rakentuvamme ja sisimpämme virkoavan uuteen elämään. Voisiko Jeesus olla sinulle jotakin tällaista?

Yhteisen pöydän ääressä, me sanomme läheisillemme ja vieraillemme:” Syökää ja juokaa, olen laittanut tämän teitä varten. Nauttikaa, vahvistukaa siitä, tuntekaa miten paljon rakastan teitä.” Aterian valmistaminen ja tarjoaminen on itsensä ja rakkautensa antamista toisille. Näin myös Jeesus sanoo meille ehtoollisella. “Ottakaa ja syökää, minä annan teille tässä leivässä ja viinissä itseni, rakkauteni ja elämäni”.

Tänä aikana emme juurikaan pääse yhteiseen pöytään, emme siellä kotona emmekä täällä kirkossa. Olemme kaikki joutuneet tavalla tai toisella kokemaan yhdessäolon menetyksen ja

yksinäisyyden kipeyden. Mutta tuossakin menetyksessä ja sen aiheuttamassa ahdistuksessakin Jeesus on läsnä. Siellä sinun kodissasi, aterioidessasi, töitä tehdessäsi ja levätessäsi hän on sinun luonasi. Hänen läsnäolonsa kantaa alttarilta arkeen.

**

Rukous (Sari Tenhami)

Pyhä Jumala, taivaallinen Isämme. Kuule pyyntömme, jotka tuomme eteesi. Me rukoilemme sinua.

Herra, sinä joka olet elämän leipä, kiitos, että ruokit meitä sanallasi. Kiitos hiljaisen viikon matkasta ristintiellä, kiitos ehtoollisen lahjasta, yhteyden ateriasta.

Kiitos Kristuskalliosta, jolle saamme armosi varassa murtua, kiitos pääsiäisaamun ihmeestä! Kiitos, että Jeesus Kristus on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Isä, sinä yönä kun Poikasi kavallettiin, hän pesi opetuslastensa jalat. Me rukoilemme, että seuraamme hänen esimerkkiään rakkaudessa ja palvelussa. Me rukoilemme kirkkomme ja oman seurakuntamme diakoniatyön puolesta. Herra, kuule meitä ja tee meistä nöyriä.

Sinä yönä hän myös rukoili opetuslastensa ja kaikkien häneen uskovien puolesta, että he olisivat yhtä. Me rukoilemme kirkkosi ykseyden ja kristillisen lähetystyön puolesta.

Pyhä Jumala, me rukoilemme sinua: auta meitä olemaan Kristuksena lähimmäisillemme ja näkemään heidän kasvoissaan Kristuksen kasvot. Lähetä meidät maailmaan auttamaan kärsiviä, kantamaan väsyneiden kuormia, kuulemaan surun murtamia, näkemään kovien kohtaloiden rikkomat, sanomaan alas painetuille rohkaisun sanoja, valamaan toivoa kaikkien ihmisten elämään.

Anna meille voimaa kantaa omaa ristiämme ja kykyä nähdä myös se, että jokaiseen sallimaasi koettelemukseen kätkeytyy sinun siunauksesi.

Auta meitä valvomaan ja rukoilemaan. Auta rukoilemaan myös niiden puolesta, joita meidän voi olla vaikeaa tai raskasta muistaa rukouksin. Auta meitä olemaan hiljaa, kuulemaan sinun ääntäsi, Jumala. Kun oma uskomme ja voimamme ei riitä, kun uuvumme ja eksymme, kulje vierellämme ja armahda meitä. Älä anna meidän jäädä kiireen, suorittamisen ja pätemisen verkkoon; vapauta meidät katsomaan asioita myös toisen ihmisen näkökulmasta ja tuntemaan vilpitöntä myötätuntoa. Anna viisautta ja oikeudenmukaisuutta päätöksentekoon. Varsinkin nyt, kun olemme maailmanlaajuisesti haastavassa tilanteessa, katso luomakuntasi puoleen.

Keskeneräinen ja syntinen ihminen saa luottaa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, Jumalan armoon ja Pyhän Hengen läsnäoloon. Tapahtukoon sinun tahtosi.

Aamen.

 

Siunattua kiirastorstaita!

Anne Koivula, Sari Tenhami ja Juha Koivulahti