Pitkäperjantai 2.4.2021 

”Jumalan Karitsa” 

Pitkäperjantaina olemme pelastuksemme kannalta tärkeimmän asian, Jeesuksen ristinkuoleman äärellä. Jeesus kärsii yksin ristillä ihmisten ja Jumalan hylkäämänä. Hän saa osakseen vain ihmisten pilkan ja ylenkatseen. Kuitenkin hän tällä tavalla voittaa synnin ja kuoleman vallan ja hankkii meille Isänsä edessä kelpaavan vanhurskauden. 

 

 

Evankeliumi 

Matt. 27:33–54 

Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda. 
    Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.” Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen. 
    Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: ”Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!” Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.” Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan. 
    Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.” Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: ”Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.” Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. 
    Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. 
    Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!” 

------ 

Jeesuksen elämä oli menestystarinaa alusta asti. Toki muistamme, että hän syntyi tavalliseen, ehkä köyhäänkin kotiin. Kuitenkin evankelista Luukas mainitsee jo  Jeesuksen lapsuudesta: ”Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä”. (Luuk. 2: 52). 

Kuolemakin kuitenkin väijyi Jeesusta jo silloin, kun hän oli pieni. Kuningas Herodes raivostui, kun idän tietäjät eivät tulleetkaan ilmoittamaan hänelle, missä vastasyntynyt kuningas on, ja käski surmata kaikki 2-vuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Betlehemissä ja sen ympäristössä. Jumala kuitenkin pelasti pienen Jeesus-lapsen tältä kohtalolta. 

Jeesuksen suosio kasvoi suureksi myös heti hänen julkisen toimintansa alussa. Tämän suosion vastapoolina oli kuitenkin fariseusten kateus Jeesukselle ja suuttumus hänen julistukseensa. Niinpä heidän suunnitelmissaan Jeesuksen kuolema valikoitui nopeasti ratkaisuksi tähän syntien anteeksiantamusta ja Jumalan valtakuntaa saarnaavan galilealaisen ongelmaan. Lopulta olikin haasteena enää löytää tähän sopiva tilaisuus. 

Pitkäperjantaina muistelemme sitä, että tämä tilaisuus löytyi. Juudas kavalsi Jeesuksen ylipapeille, hänet otettiin kiinni, tuomittiin ja naulittiin ristille. Ihmismielellä ajateltuna tämä ei enää ollutkaan menestystarinaa. Rikollisen kohtalo ja rangaistus näytti päättävän Jeesuksen toiminnan lopullisesti. Jeesus itse sanoi: “nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta”. (Luuk. 22: 53). Kun Jeesus oli naulittu ristille, fariseukset, kirjanoppineet ja ylipapit olivat tyytyväisiä. Heitä vaivaava ongelma oli poistettu. 

Mutta ei Jumalan toiminta tähän päättynyt. Ristinkuolema oli tapahtuma, jossa tämän maailman ruhtinas syöstiin vallasta. Se, mikä näytti katkeralta tappiolta, olikin voitto. Ihmismielellä ajateltuna tässä ei ole mitään järkeä, mutta Jumala toimii omalla ja parhaaksi katsomallaan tavalla. Jeesuksen ajallinen elämä päättyi, mutta iankaikkista elämää sielunvihollinen ei pystynyt häneltä viemään. 

Pitkäperjantai ja Pääsiäinen julistavat meille, että Jumalan voima on suurempi kuin sielunvihollisen ja kuoleman valta. Ne julistavat meille myös, että Jumala ei ole tässä maailmassa tapahtuvan kärsimyksen ulkopuolella, vaan sen keskellä. Kuolemalla puolestamme Jumalan poika antaa meille elämän. Tätä salaisuutta emme voi koskaan kyllin hyvin ymmärtää. ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” huusi Jeesuskin ristillä. 

Meiltä ei kuitenkaan kysytä ymmärrystä vaan uskoa, koska Pitkäperjantain sanoman voi omistaa vain uskolla. Vain usko voi ottaa vastaan tämän sanoman: syntimme ovat anteeksi annettuja Vapahtajan, Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Virressä 78 laulamme: ”En rakas Jeesus ymmärtää voi kärsimystäsi, vaan luotan että sovitit myös minun syntini”. Meiltä ei vaadita muuta kuin että nöyrrymme ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan ja evankeliumin. Kun näin teemme, Jumala tekee meille kaiken valmiiksi. “Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.” (Ilm. 19: 9). 

 

Rukoilemme. 

Rakas taivaallinen Isämme. Kiitos Pitkäperjantain sanomasta. Kiitos, että sinun poikasi Jeesus Kristus ei väistänyt tehtäväänsä, vaan oli kuuliainen kuolemaan asti. Kiitos siitä, että hän sovitti kuolemallaan meidät kanssasi ja avasi meille näin tien taivaan kotiin. Anna meillekin kestävyyttä voimaa kantaa oma ristimme, sekä uskoa siihen, että sekin koituu meidän sielujemme autuudeksi. Anna meille luottamusta siihen, että vaikeillakin asioilla elämässä on oma tarkoituksensa. 

Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. 

 

Timo Leinonen