6. sunnuntai pääsiäisestä 

Pyhän Hengen odotus 

Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä. 

Ensimmäinen lukukappale: 1. Kun. 19: 8–13 

Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: »Miksi olet täällä, Elia?» Hän vastasi: »Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.» Herran ääni sanoi: »Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.» Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. 

Toinen lukukappale: Ap. t. 1: 12–14 

Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. 

Evankeliumi: Joh. 7: 37–39 

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: »Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.» Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. 

* 

Koeta kuvitella elämää ilman vettä. Niin, tiedämme, että se on mahdotonta. Elämää ei ole ilman vettä. Vesi on niin oleellinen elämän elementti, että se mainitaan jo aivan Raamatun alussa, luomiskertomuksen toisessa jakeessa, kun siinä kerrotaan: ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä” (1.Moos.1:2). 

Me ihmiset tarvitsemme yhdessä luonnon kanssa vettä elääksemme. Vesi on paras apu janoon. Sitä tarvitaan välttämättä maan kasvuun. Vesi antaa hengen. On huomionarvoista, että jo Raamatun toisessa jakeessa nimenomaan vesi ja henki esiintyvät yhdessä. 

Ehkä tätä taustaa vasten voi ymmärtää sen, miksi Jeesus otti veden konkreettiseksi esimerkikseen, kun hän halusi kuvata hengen, Pyhän Hengen toimintaa. Jeesus siis sanoo päivän evankeliumissa: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” (Joh.7:37b-38). 

Kun Jeesus tässä viittasi kirjoituksiin, siis meidän nykyiseen Vanhaan testamenttiimme, hän viittasi useampiinkin profeetta Jesajan kirjan kohtiin. Yhtäältä siihen, jossa Herra lupaa kansalleen, että ”he saavat riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä” (12:3) ja toisaalta siihen, jossa hän sanoo antavansa ”vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan” ja että hän näin vuodattaa henkensä ja siunauksensa Israelin kansan lapsille (44:3). Ja kolmaalta Jeesuksen sanojen taustana on – edelleen profeetta Jesajan mukainen lupaus – ”Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy” (58:11). 

Me ymmärrämme, että nyt ei puhuta varsinaisesti siitä vedestä, joka saa fyysisen janomme sammumaan tai joka kesän kynnyksellä antaa puille ja ruoholle niiden vehreyden.  

Ei, vaan nyt puhutaan jostain, joka on monin verroin tätä vettä enemmän ja suurempaa. Jos inhimillisin aistein havaitsemamme vesi on elämäksi, niin tämä on iankaikkiseksi elämäksi. Tämä vesi on jotain, joka alkaa valmistaa meitä jo tässä elämässä Jumalan valtakunnan iankaikkiseen elämään. Sen vuoksi sen maku on erilainen – sanoin kuvaamaton. 

Tämän lisäksi tämän elävän veden erityisyys on siinä, että se on sellaista hengellistä vettä, Henkeä, joka voi kestävästi sammuttaa sielun janon, siis hengellisen kaipauksen.  

Vähän tätä tämän päivän Johanneksen evankeliumin katkelmaa ennen on samassa evankeliumissa kuvattu tilanne, jossa Jeesus kohtaa, päivän ollessa polttavimmillaan, Samarian Sykarissa kaivolla erään naisen. Jeesus aloittaa keskustelun oman yhteisönsä halveksiman ja syntisenä pidetyn naisen kanssa ja herättää tässä hengellisen janon.  

Miten hän sen tekee? Jeesus tekee sen puhumalla tästä samasta toisenlaisesta vedestä. Matka syntisen naisen – meidän kaltaisemme ihmisen – sydämeen alkaa lupauksen sanoilla: ”…mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä” (Joh.414). Nainen maistoi tätä Jeesuksen antamaa vettä, joi, ja pelastui. 

Tällä vedellä, jota vain Jeesus tarjoaa, on janon sammuttamisen ja ikuisen elämän lahjoittamisen ohella eräs elämän tämänpuoleisuuteen liittyvä ominaisuus. Se on ominaisuus, joka osoittautui myös samarialaiselle naiselle erittäin keskeiseksi. Se on vedessä, sen Hengessä oleva, synneistä puhdistava vaikutus. Kun nainen sai uskossa juoda Jeesuksen antamaa hengellistä vettä, hän sai syntinsä anteeksi. Hän sai Jeesukselta ihmisarvon ja Jumalalta tehtävän jakaa tätä veden siunausta eteenpäin.   

Meitä tämän ajan länsimaisia ihmisiä syytetään tavan takaa materialisteiksi, mitä me monin tavoin kieltämättä olemmekin. Kun on perusasiat kunnossa, niin on helppo janota taloja, tavaroita, nuoruutta, kauneutta, menestystä, mammonaa. Nämä ovat ylipäänsä meille syntiinlangenneen maailman lapsille vähän niin kuin, toisinaan veden kanssa kilpailevat, sokerilimut. Ne maistuvat siinä hetkessä hyviltä, mutta eivät voi kunnolla, pitkäaikaisesti, sammuttaa janoa. 

Ihminen etsii ja kaipaa, vaikka hänellä olisi kaikkea sitä, mitä tämä maailma voi antaa. Ja vaikka olisikin kaikkea sitä, mitä maailma vain voi tarjota, pysyy silti selittämätön jano. Noin 1500 vuotta sitten viisas kirkkoisä Augustinus sanoitti tämän merkillisen janon ja kaipauksen toteamalla, että ihminen on niin kauan levoton, kunnes hän saa levon Jumalassa. 

Hyvä ystävä, onko sinulla tällainen jano? 

Miksi kärsiä moisesta janosta, kun Jeesus kutsuu vielä tänäänkin: ”Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä” (Ilm.22:17b). 

** 

Rukous 

Pyhä Jumala, sinä annat raikkaan veden virrata ja ylläpitää kaikkea elämää. Sinä lähetät myös tuulet uudistamaan maata. Virvoita siis näillä meidän sisäistä ihmistämme. Suo Pyhän Henkesi, Jeesuksen lupaaman auttajan, olla joka päivä luonamme, niin että näemme huolenpitosi meistä ja opimme ymmärtämään sinun tahtosi. Auta meitä, Abba, Isä, yhä uudelleen kääntymään puoleesi, kiittämään sinua ja rukoilemaan sinulta apua. 

Rakas Isä taivaassa, anna meille rakkaan Poikasi tähden Pyhä Henkesi, että meistä tulisi Kristuksen oikeita oppilaita ja että sydämissämme pulppuaisi rakkauden lähde, joka ei ikinä ehdy. 

Luojamme ja Jumalamme, kiitos keväästä ja kesän tulosta. Auta meitä nauttimaan tästä hyvästäsi. Me rukoilemme maan kasvulle suotuisia ilmoja. Siunaa maanviljelijöitä ja heidän työtään. Varjele meitä katovuosilta. Varjele myös sairauksilta ja onnettomuuksilta. Pidä meidät siipiesi suojissa. 

Jumala, sinä olet käskenyt meidän mennä kaikkeen maailmaan. Suo, että ilosanomasi Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta voisi saavuttaa yhä uusia sydämiä. Siunaa kirkkosi ja Tammelan seurakunnan lähetystyötä, nimikkolähettejämme sekä nimikkokohteitamme. Anna tämän työn kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään. Siunaa pelastuksesi armolla omaisuuskansaasi Israelia. Rukoilemme rauhaa Lähi-itään.  

Anna meidän tuntea elämässämme sinun Pyhän Henkesi voima ja suo Henkesi johdattaa askeliamme joka päivä. Ja kun matkamme kerran päättyy täällä, anna meidän astua sinun valtakuntaasi ja iankaikkiseen elämään siellä. Aamen. 

--- 

Hyvää ja siunattua helluntain odotusta! 

Juha Koivulahti