Palmusunnuntai 5.4.2020

Kunnian kuninkaan alennustie

 

Liturginen väri: violetti

Kaksi kynttilää

 

Sak. 9: 9-10

Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista
ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti.

Fil. 2: 5-11

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
 Hänellä oli Jumalan muoto,
    mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
    olla Jumalan vertainen
    vaan luopui omastaan.
    Hän otti orjan muodon
    ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
    Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
    hän alensi itsensä
    ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
    ristinkuolemaan asti.
    Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
    ja antanut hänelle nimen,
    kaikkia muita nimiä korkeamman.
    Jeesuksen nimeä kunnioittaen
    on kaikkien polvistuttava,
    kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
    ja jokaisen kielen on tunnustettava
    Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Joh. 12: 1-8

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

----------------

“Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme” (vk 54:1).

Jeesus on noussut noin kolmekymmentävuotiaana lähes täydestä tuntemattomuudesta kaikkien tuntemaksi opettajaksi ja parantajaksi. Hän on parantanut sairaita, tehnyt ihmeitä ja jopa herättänyt kuolleista. Nyt Palmusunnuntaista Pitkäperjantaihin ulottuvalla ajanjaksolla hän on yhtä nopeasti muuttumassa iloiten vastaanotettavasta kuninkaasta ihmisten hyljeksimäksi ja pilkkaamaksi ristin mieheksi. Palmusunnuntain ja hiljaisen viikon tapahtumat kertovat meille, kuinka eri tavoilla ihmiset suhtautuivat Jeesukseen: ensin kuninkaan vastaanotto, sitten tuomio, piikkikruunu ja pilkka. Tulee hieman mieleen nykyisten “julkkisten” kohtelu; silloin kun elämässä on menestystä, ystäviä riittää, mutta sitten kun alkavat ongelmat, ystävät kaikkoavat. Ja epäsuosiosta on enää vaikea nousta. Tämän toki ovat jo vanhan testamentin kirjoittajat kokeneet. Psalminkirjoittaja valittaa: “Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla.” (Ps 38: 12). Myös vanhan testamentin Job valittaa kärsimyksissään: “Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet”. (Job 19: 13)

Palmusunnuntai kertoo meille Jeesuksen kuninkuudesta. Jumalan pelastushistoriassa se on kuitenkin vain välivaihe; todellisen kuninkuutensa Jeesus osoittaa kärsimällä ja kuolemalla ristillä. Se on se tehtävä, jota varten Jumala on hänet maailmaan lähettänyt. Golgatalla Kristus kärsii kahden rikollisen keskellä, ilman mitään kuninkuuden tunnusmerkkejä. Jeesus ei kuitenkaan Jumalan Poikana ollut riippuvainen kuninkuuden ja vallan tunnusmerkeistä tai ihmisten suosiosta. Hän yritti pikemmin hillitä sitä, niin kuin hän teki parantaessaan kaksi sokeaa: “Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: »Tapahtukoon teille niin kuin uskotte» ja heidän silmänsä aukenivat. Jeesus varoitti heitä ankarasti: »Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tästä”. (Matt. 9: 29-30) . Jeesuksen julistukseen ja toimintaan oli monenlaista suhtautumista. Se oli kuitenkin varmaa, että hän sai toiminnallaan kaikkien ihmisten keskuudessa suurta huomiota osakseen.

Nyt Palmusunnuntaina Jeesus on ehkä suosionsa huipulla, mutta hurraavassa väkijoukossa on myös fariseuksia, jotka jupisevat keskenään ja sanovat: “Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään” (Joh 12:19). Voisimme myös kuvitella, että he puhuisivat keskenään: “Mikä hän oikein luulee olevansa? Katsotaan, mihinkä hänen kuninkuudestaan on, kun hän joutuu Pilatuksen eteen. Pelastakoon sitten itsensä, jos pystyy”. Ristillä ystäviä ei enää sitten juuri olekaan. Vain muutamia naisia, näiden joukossa Jeesuksen äiti Maria, on Golgatalla suremassa Vapahtajan puolesta ja kärsimässä yhdessä hänen kanssaan.

Päivän evankeliumitekstissä Lasaruksen ja Martan sisar Maria voitelee Jeesuksen jalat kalliilla öljyllä. Tämän hän tekee, niin kuin Jeesus itse sanoo, hänen hautaamisekseen. Jeesuksen opetuslapsi Juudas Iskariot arvostelee Mariaa tämän toiminnasta, mutta Jeesus puhuu Marian puolesta. Ehkä Maria ymmärtää Jeesuksen tulevan kuoleman ja sen merkityksen paremmin kuin Jeesuksen omat opetuslapset. Maria haluaa kunnioittaa Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Hän oli aina halunnut kuunnella, mitä Jeesuksella oli sanottavanaan.

Ihmiset ovat aina halunneet sankaritarinoita. Jeesuksen aikalaisten silmissä hänen tarinansa oli tällainen Palmusunnuntaihin asti. Pitkäperjantaina emme enää kuitenkaan, varsinkaan vastustajien silmissä, näe sankaria vaan epäonnistuneen kansanvillitsijän. Tällaiseksi vastustajat häntä nimittivät. Kuitenkin hän on kärsimysviikolla kulkemassa kohti sitä varsinaista tehtäväänsä, jota varten Jumala oli hänet lähettänyt: sovittamaan meidän syntimme ristillä. Tätä opetuslapsetkaan eivät vielä Palmusunnuntain juhlahumussa ymmärrä. He eivät ymmärrä sitä sen takia, että Jeesuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Hän alentuu alemmas kuin kenenkään meistä tarvitsee alentua. Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän ei myöskään tee mitään mahtikäskyllä tai väkivalloin, niin kuin tämän maailman hallitsijat usein tekevät, vaan hän vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta. Tämän Hengen hän on myös antanut seurakunnalleen, joka julistaa syntien anteeksiantamusta Pitkäperjantain sanoman, Kristuksen sovituskuoleman tähden. Jumala antoi tänne maailmaan ainoan Poikansa, koska hän ei halua, että yksikään hänen luomansa ihminen joutuu kadotukseen. Hän ei halua sitä sinullekaan. Siksi sinäkin saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Saamme uskoa myös, että koronaviruskin on Jumalan käden alla. Jumala on koko maailman luoja, ja Jeesus sanoi itse: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (Matt 28: 18). Kärsivässä Kristuksessa näemme, millainen Jumala meillä on. Vähempi kuin ristinkuolema ei olisi riittänyt meidän syntiemme sovitukseksi. Me nykypäivän kristityt saamme myös odottaa Jeesusta toisen kerran tulevaksi maan päälle. Saamme huudahtaa Palmusunnuntain evankeliumin (Joh 12: 13) sanoin: “Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!”.

 

Timo Leinonen