Toisen pääsiäispäivän saarna 13.4.2020

YLÖSNOUSSEEN KOHTAAMINEN

Toisen pääsiäispäivän evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle tyhjällä haudalla. Ylösnousemuksen synnyttämän ilon vallassa Maria lähtee kertomaan asiasta opetuslapsille. Jeesuksen ilmestyminen saa heidät jälleen uskomaan Vapahtajaansa.

Tekstit: Ps. 31: 20-23, 2. Kor. 5: 15-21, Joh. 20: 11-18

 Ps. 31: 20-23

Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!
Se on ehtymätön aarre
niille, jotka sinua pelkäävät.
Kaikkien nähden sinä annat apusi
niille, jotka turvautuvat sinuun.
Sinä suljet heidät armosi suojiin,
otat heidät turvaan majaasi.
Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,
eivät syyttävät puheet.
Kiitetty olkoon Herra!
Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,
kun olin saarrettuna.
Hädissäni minä sanoin:
”Minut on repäisty pois sinun luotasi!”
Ja sinä kuulit rukoukseni,
kun huusin sinua avuksi.

2. Kor. 5: 15-21

Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
    Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Joh. 20: 11-18

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
    Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

---------------------

Olet varmaan joskus joutunut olemaan erossa läheisestä ihmisestä. Olet kaivannut häntä, ehkä pitkänkin aikaa. Lopulta olet saanut tavata hänet ja olette saaneet olla taas yhdessä. Nyt korona-aikana joudumme olemaan erossa monista läheisistä ihmisistä, emmekä tiedä, milloin saamme taas tavata.

Opetuslapset olivat joutuneet eroon rakkaasta Mestaristaan. He olivat hämmennyksen ja pelon vallassa. Vapahtaja oli ollut heille kaikki kaikessa, ja nyt he eivät kerta kaikkiaan tienneet, mitä heidän tulisi tehdä. He olivat lukittujen ovien takana, koska pelkäsivät juutalaisia. Opetuslasten mielissä saattoi olla ajatus, että kaikki olisi nyt lopussa ja kaikki toivo mennyttä.

Magdalan Maria on tullut aamuhämärissä haudalle. Hän havaitsee, että haudan suulla ollut kivi on vieritetty pois. Maria ajattelee, että joku on vienyt Jeesuksen ruumiin pois. Hän lähtee juoksujalkaa kertomaan tästä opetuslapsille. Heistä kaksi, Pietari ja opetuslapsi, joka oli tekstin mukaan Jeesukselle rakkain, lähtevät juoksemaan haudalle ja näkevät, että Maria on puhunut totta. Kivi on vieritetty pois. Pietari menee ensin sisälle hautaan ja näkee käärinliinat, joihin Jeesuksen ruumis oli kääritty. Sen jälkeen myös ”se toinen opetuslapsi” menee sisälle hautaan, näkee ja uskoo.

Opetuslapset lähtevät takaisin majapaikkaansa, mutta Maria jää haudalle. Marialle ilmestyy kaksi valkopukuista enkeliä, jotka kysyvät: “Mitä itket, nainen?” Maria vastaa, että Jeesus on viety pois, muttei tiedä, minne. Sen jälkeen hän kääntyy ja näkee itsensä Jeesuksen. Maria luulee Jeesusta puutarhuriksi ja pyytää häntä kertomaan, mihin hän on vienyt ruumiin. Vasta kun Jeesus puhuttelee Mariaa tämän omalla nimellä, Maria tunnistaa oman Vapahtajansa. Maria lähtee Jeesuksen käskystä kiireesti kertomaan opetuslapsille ilosanoman: ”Minä olen nähnyt Herran!”.

Kaikissa neljässä evankeliumissa Jeesuksen lähipiiriin kuuluneet naiset ovat ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia. Opetuslapset eivät ehkä uskaltaneet näyttäytyä julkisilla paikoilla Jeesuksen kuoleman jälkeen. Muissa evankeliumeissa ensimmäisinä ylösnousemuksen todistajina on muitakin naisia kuin Magdalan Maria. Opetuslapset epäilevät naisten kertomusta tyhjästä haudasta, mutta nähtyään sen itsekin, heissä viriää ajatus: ehkä kaikki toivo ei ollutkaan mennyttä? Lopulta Jeesus ilmestyy myös opetuslapsille. Vasta tällöin opetuslapset muistavat, mitä Jeesus oli aiemmin puhunut ja ymmärtävät, että Pitkäperjantain tapahtumissa oli toteutunut hänen ennustuksensa siitä, että hänet surmattaisiin Jerusalemissa. Opetuslapset ymmärtävät vasta nyt, että Pääsiäisaamuna oli toteutunut myös Jeesuksen ennustus siitä, että hänet herätettäisiin kuolleista kolmantena päivänä.

Toisen pääsiäispäivän evankeliumi kertoo Jumalan toiminnasta, mutta se kertoo paljon myös siitä, kuinka heikkoja me ihmiset olemme; Jeesuksen lähimmilläkään ei ollut voimaa uskoa ylösnousseeseen Herraan, ennen kuin hän oli ilmestynyt heille ilmielävänä. Uskonasioissa kaikki on kiinni siitä,  että Jumala toimii. Me ihmiset olemme lopulta vain vastaanottajia. Pääsiäisaamun jälkeen opetuslapset saivat olla iloisen sanoman vastaanottajia: ”Jeesus elää!”. Opetuslapset eivät olleet olleet mitään uskon sankareita. Pietari oli kieltänyt ja Tuomas epäillyt. Silti Jeesus ei hylännyt heitä. Tässä on lohdullinen sanoma meillekin: Jumala ei hylkää meitä, vaikka me epäilisimme. Yhtä heikkoina kuin Pietari ja Tuomas, mekin saamme uskoa, että meidän syntimme ovat anteeksi annettuja Kristuksen sovitustyön tähden, hänen nimessään ja veressään.

Vanhassa testamentissa Jumalan ilmestyminen on usein pelottava asia. Jeesuksen ilmestyminen lähimmilleen oli iloinen asia, vaikka he aluksi pelästyivätkin. Herran Jeesuksen ilmestyminen on meillekin iloinen asia. Me saamme elää siinä toivossa, että samalla tavalla kuin Jeesus herätettiin kuolleista, meidätkin kerran herätetään. Kuolema kuuluu ihmisen osaan, mutta Jumalan viimeinen sana ei ole kuolema vaan elämä, iankaikkinen elämä. Mekin saamme opetuslasten tavoin lopulta nähdä Herran, emmekä vain lyhyen aikaa tai väliaikaisesti, vaan iankaikkisesti. Järki ei tätä käsitä, vain usko voi tähän lupaukseen tarttua.

 

Timo Leinonen