4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate) 

Äitienpäivä 

Taivaan kansalaisena maailmassa 

 

Tämä pyhän aihe ”Taivaan kansalaisena maailmassa” ja sen Raamatuntekstit kytkevät meidät pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Iloa tähän nimenomaiseen pyhään tuo myös se, että vietämme tänään äitienpäivää. He ovat kiitoksemme aihe ja heidän puolestaan voimme tänään myös rukoilla. 

Seurakunta kulkee Ylösnousseen jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa hänen valtakunnassaan. Pyhän Hengen johtamina kristityt elävät jo tämän valtakunnan kansalaisina tässä maailmassa. 

 

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 32: 15–20 

Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla. 

 

Toinen lukukappale: Room. 8: 9–11 

Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. 

 

Evankeliumi: Joh. 17: 6–10 

Jeesus rukoili ja sanoi: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” 

Mikä on kaikkein arvokkainta ja tärkeintä, mitä voit toisen ihmisen eteen tai puolesta tehdä? 

Voisiko se olla rukoileminen - siis esirukous jonkun toisen puolesta? Kun tämän sunnuntain aiheena on niinkin ehkä vaikealta kuulostava ja tuntuva aihe kuin ”taivaan kansalaisena maailmassa”, niin helpottaisiko tämän ymmärtämistä sen mieltäminen, että rukous on oleellinen osa taivaan kansalaisuutta keskellä tätä maailmaa. 

Esirukous eri asioiden puolesta, mutta ennen kaikkea rukous jonkun toisen henkilön tai muiden ihmisten puolesta on jo tässä maailmassa todeksi tulevaa taivaan kansalaisuutta. Parasta, mitä voit toivottaa jollekulle, on Jumalan siunauksen toivottaminen. Arvokkainta, mitä voit toisen eteen tehdä, on rukoilla Isää Jumalaa hänen puolestaan. 

Esikuva esirukoilijasta on Ylösnoussut Herramme Jeesus Kristus. Tämän päivän evankeliumissa hän sanoo tai paremminkin lupaa: ”Minä rukoilen heidän puolestaan” (Joh.17:9a). Lisäksi Jeesus jatkaa: ”Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.” (Joh.17:9b). 

Keiden puolesta Jeesus tässä lupaa rukoilla? Niidenkö puolesta, jotka kuuluivat aikanaan hänen seuraajiensa laumaan? Näidenkin, mutta hän lupaa rukoilla myös niiden puolesta, jotka koska tahansa kaiken tämän jälkeen uskovat häneen, tulevat hänen luokseen tai arastikin kyselevät Jumalan apua ja kuulolla oloa. 

Aiemmin päivän evankeliumissa Jeesus puhuu rukouksessa Isälleen siitä, että on ilmoittanut hänen nimensä niille, jotka Isä on maailmasta valinnut ja antanut Pojalle.  

Tässä Jeesus puhuu ennen muuta opetuslapsistaan. He ovat Jeesuksen todistuksen vaikutuksesta ottaneet omakseen Jumalan sanan. Tämän puolesta puhuu muun muassa aiemmin Johanneksen evankeliumissa oleva kohta, jossa Pietari sanoo: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat” (6:68). Samassa paikassa Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi. 

Jokainen, joka tänäänkin ottaa vastaan Jumalan sanan ja tarttuu siihen heikollakin uskolla, voi luottaa, että hänet on Kristuksessa valittu siihen samaan joukkoon, johon opetuslapset ensimmäisten joukossa kuuluivat.  

On tärkeä muistaa, että meidän puolestamme Jeesus yhä uudelleen kääntyy Isän puoleen. Hän rukoilee edestämme – meidän, jotka edelleen teemme matkaa täällä maailmassa ja tarvitsemme syntien anteeksiannon lisäksi paljon hänen esirukouksiaan selvitäksemme tästä maailmasta perille taivaan valtakuntaan. 

Kuka on rukoillut tai rukoilee yhä sinun puolestasi? 

Voi olla, että sinulla on ollut jo vuosia joku esirukoilija, jota et ehkä tiedä. Kun tänään vietämme äitienpäivää, äidit juontavat ajatuksemme heidän esirukoilijan tehtäviinsä. Monesti äideille on myötäsyntyistäkin rukoilla lastensa ja läheistensä puolesta. Moni äiti voisi sanoa samoin lapsistaan kuin Herra sanoo omasta kansastaan profeetta Jesajan suulla: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? -- Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.” (Jes.49:15–16a). 

Äitienkin tärkein tehtävä on esirukoilijan tehtävä, joka on oleellinen osa hoitamista ja huolenpitoa. Jos äitimme saavat pitkän elämän, me olemme monesti heidän ”ihollaan”, esirukoiltavana ja huolehdittavana aivan aikuisuuteen ja ikääntymiseemme saakka.  

Yleensä, kun joku asia tai henkilö tulee nykyilmaisun mukaan ”iholle”, se on jotain huonoa. Mutta yleensä silloin, kun Jumala antaa esirukouksissa jonkun ihmisen kannettavaksemme, se on Jumalan tahdon mukaista ”iholle tuloa”.  

Esirukous on siis Jumalan omilleen antama oikeus, mutta myös tehtävä. Esirukoileminen on toisinaan raskastakin työtä. Se on osa yhteisen ristin kantamista sekä osallisuutta Kristuksen ristiin. ”Kantakaa toistenne taakkoja” (Gal.6:2a) kehottaa apostoli Paavali ja tarkoittaa ennen muuta rukoilemista toistemme puolesta. 

Tätä taakkaa, ristiä, me emme omassa voimassamme jaksa. Siksi on tärkeää, että olemme itse Kristuksen haavoitettujen käsien kantamia ja hänen jatkuvien esirukoustensa kohteena. 

 

** 

 

Rukous 

Jeesus Kristus Vapahtajamme, joudumme pyytämään niin kuin ensimmäiset opetuslapset: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan”. Kiitos, että sanassasi neuvot meitä, vaikka olemmekin hitaita oppimaan. Anna meille esirukouksen mieltä ja anna sydämillemme niitä ihmisiä, joita voimme rukouksissa kantaa sinun eteesi. 

Hyvä Jumala, kiitos äideistämme sekä heidän tekemästään työstä meidän itse kunkin hyväksi. Kiitos heidän huolenpidostaan ja rukouksistaan. Anna heille edelleenkin voimaa, siunaa ja varjele heitä. Anna heille äitiyteen liittyvä kaikki siunaus. Ja jos äitimme ovat jo edesmenneitä, anna meissä vahvistua kaunis ja hyvä muisto heistä. 

Jumala, sinä olet käskenyt meidän viedä sanaasi kaikkeen maailmaan. Suo, että evankeliumi leviäisi myös sinne, missä siitä ei ole kuultu. Siunaa kirkkosi ja Tammelan seurakunnan lähetystyötä, nimikkolähettejämme sekä nimikkokohteitamme. Anna tämän työn kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun armosi tuntemista omaisuuskansallesi. 

Herra Jumala, sinä et säästänyt ainoaa Poikaasi, vaan annoit hänet kuolemaan, jotta meillä olisi lupaus iankaikkisesta elämästä sinun valtakunnassasi. Anna meidän tämän elämän jälkeen päästä taivaalliseen kotiisi. Kuule meitä esirukoilijamme, ylösnousseen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. 

--- 

 

Siunattua pyhää ja äitienpäivää! 

Juha Koivulahti