5. sunnuntai pääsiäisestä

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

Tämä pyhän viittaa rukoukseen ja siksi tänään vietämme myös rukoussunnuntaita. Lisäksi juhlimme tänään äitienpäivää. Äidit ja rukous on ainakin aikaisempina aikoina liitetty luontevasti yhteen. Aika monelle meistä nimenomaan äiti on ollut ensimmäisen rukouksemme opettaja. Tänään äidit ovat siis kiitoksemme ja rukoustemme erityinen aihe.

Seurakunta kulkee Ylösnousseen jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti Jumalan valtakuntaa. Pyhän Hengen johtamina kristityt tekevät tätä matkaa rukoillen.

Täällä meitä rasittaa yhä synti ja siitä johtuva syyllisyys. Joka päivä taakaksemme tulee sanoja, tekoja ja ajatuksia, jotka vaikeuttavat kulkuamme. Tänäänkin tässä Jeesus kutsuu meitä luokseen ja ohjaa laskemaan syntimme hänen kannettavakseen ja anteeksiannettavakseen.

Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 17: 8–13

Refidimissä kävivät amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.

Toinen lukukappale: Jaak. 5: 13–16

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

Evankeliumi: Luuk. 11: 5–13

Jeesus sanoo: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

*

”Äitiii – tuu ikkunaan!”

Kun olen viettänyt lapsuuteni 1970-luvulla keskellä tiheään asuttua kerrostaloverkostoa, tämä huuto kaikui aina silloin tällöin meidänkin kerrostalon pihalla. Jollekulle meistä talon lapsista tuli asiaa äidille, ja kun ei viitsinyt juosta portaita ylös ja alas – meidänkin perhe asui kolmannessa kerroksessa – oli helpompi huutaa asiansa pihalta. Muistan itsekin joskus huutaneen niin kauan, että olisi lopulta ollut nopeampaa kipittää ne rappuset ylös ja alas.

Joka tapauksessa tuokin muisto omalla tavallaan muistuttaa äitien asemasta monien meidän elämässämme. Äitiä on huudettu, kun apua on tarvittu.

Tänään vietämme äitienpäivän lisäksi kirkkovuodessa rukoussunnuntaita. Tähän viittaa myös päivän hieno ja syvällinen otsikko ”sydämen puhetta Jumalan kanssa”.

Tavallisesti rukous ja äidit on liitetty erityisellä tavalla toisiinsa. Ja totta on, ainakin menneessä maailmassa, äiti on ollut meille monille ensimmäinen ja kenties tärkeinkin rukouksen, usein nimenomaan iltarukouksen opettaja. Se, mitä lapsena on opittu, on usein jotain sellaista pääomaa, joka kantaa aina vanhuuteen saakka. Kenties sinäkin rukoilet edelleen ennen nukkumaan ryhtymistä jo äidiltäsi lapsena oppimasi iltarukouksen?

Ehkä olet myös jo äitisi välittämänä kuullut sen, että Jumala, jota me rukoilemme, vastaa rukouksiimme ajallaan ja tavallaan. Juuri tästä Jeesus puhuu meille vertausten avulla päivän evankeliumissa.

Yhtäältä Jeesus puhuu ”hellittämättömästä” rukouksesta. Esimerkin avulla hän muistuttaa, että vaikka Jumala ei tuntuisi heti vastaavankaan, rukousta kannattaa silti jatkaa. Ja toisaalta päivän evankeliumissa Jeesus kehottaa ja rohkaisee meitä sanomalla: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Hyvä ystävä, rohkenen sanoa, että kun Jeesuksen nimeen ja hänen sovitustyöhönsä nojaten sekä näihin lupauksiin vedoten käymme rukoillen Jumalan eteen, hän kyllä kuulee meitä ja vastaa lopulta meille parhaimmalla tavalla. Samalla kun kiihkeästi anomme jotain, on myös tärkeä suostua Jumalan tahdon toteutumiseen.

Rukous on usein myös työtä, jopa taistelua. Tästä puhuu päivän Vanhan testamentin katkelma. Siinä kuvataan taistelua amalekilaisia vastaan, jota erämaassa vaeltaneet Israelilaiset kävivät Mooseksen johdolla. Aina kun Mooseksen kädet olivat koholla, israelilaiset olivat voitolla, mutta kun hän väsyi ja kädet vaipuivat, vihollinen sai yliotteen. Tällöin apuun tulivat Aaron ja Hur, jotka kannattelivat Mooseksen käsiä.

Tällaista on rukouskin. Se on kuvainnollisesti anovien käsien kohottamista Jumalaa kohti. Se on myös sodankäyntiä, jossa helposti väsymme. Muiden kädet, aivan kuin Aaronin ja Hurin kädet, ovat toisten, samassa rukousrintamassa olevien rukoukset, esirukouksiksikin sanotut.

Päivän Uuden testamentin katkelmassa Jaakobin kirjeessä muistutetaan siinäkin rukouksen merkityksestä. Useimmin rukouksemme ovat avunpyyntöä jossain hädässä, mutta Jaakob muistuttaa myös kiittämisestä. Kiitosvirsien veisaaminen, josta kohdassa puhutaan, on Jumalan kiittämistä lauletulla rukouksella.

Kirje päättyy Jaakobin muistutukseen, että ”vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”. Millainen on siis vanhurskas? Hän on ihminen, joka laittaa kaiken toivonsa ristillä kärsineeseen ja kuolleeseen sekä kuolleista ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko tähän Herraan tekee jokaisesta syntisestä ihmisestä ehdoitta Jumalalle kelpaavan, vanhurskaan.

Lapsena ehkä huusit täynnä luottamusta: ”Äitiii, tuu ikkunaan!” Ja äiti tuli ikkunaan ja kuuli asiasi.

Uskossa Jeesukseen voit samalla tavoin täynnä luottamusta huutaa Herralle esimerkiksi: ”Herra, tuu apuun!” Ja Herra, Isä, kuulee sinua kuten äidit parhaimmillaan ja tietää, mitä tarvitset – ja antaa sinulle juuri sen avun, joka on sinulle ja muillekin paras.

**

Rukous

Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä. Kiitos siitä, miten paljon Sinä meitä rakastat. Kiitos, että olet antanut meille ihmeellisen lahjan, että saamme rukoilla sinua. Missä olemmekin, sinua kuulet meitä. Kiitos, että nytkin saamme tuoda sinulle pyyntömme ja kiitoksemme.

Hyvä Jumala, kiitos äideistämme sekä heidän tekemästään työstä meidän itse kunkin hyväksi. Kiitos heidän huolenpidostaan ja rukouksistaan. Anna heille edelleenkin voimaa, siunaa ja varjele heitä. Anna heille äitiyteen liittyvä kaikki siunaus. Ja jos äitimme ovat jo edesmenneitä, anna meissä vahvistua kaunis ja hyvä muisto heistä.

Siunaa hiippakuntamme piispaa, Matti Repoa, ja kaikkia seurakuntamme työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja muita vastuunkantajia. Herra, siunaa kaikkia tämän vuoden rippikoululaisia. Opeta heitä tuntemaan sinut. Anna sanasi tulla heille oppaaksi elämän valinnoissa ja ratkaisuissa. Anna siunauksesi rippikoulun opettajille ja isosille.

Hoida armollasi kaikkia koteja ja perheitä Tammelassa. Tuo koteihimme läsnäolosi lämpöä. Siunaa lapsiamme ja nuoriamme ja varjele heidän kasvuaan. Kiitämme tänään äideistä. Kiitos siitä, että äitien rukouksilla on aina oma paikkansa sinun sydämelläsi. Siunaa läsnäolollasi niitä, jotka elävät yksin. Lohduta erityisesti niitä, joita yksinäisyys ahdistaa. Herra, Jeesus, ole lähellä sairaita ja kuolevia. Lohduta heitä ja auta. Anna heitä hoitaville voimia ja rohkaise heitä.

Vapahtajamme, Jeesus Kristus. Sinä kutsuit meidät työtovereiksesi. Anna meille rohkeutta elää uskoamme todeksi siellä, missä olemme ja elämme. Siunaa niitä, jotka ovat lähteneet lähetystyöhön. Siunaa seurakuntamme nimikkolähettejä ja nimikkotyökohteitamme. Anna lähettien kokea sinun apuasi ja läsnäoloasi ja siunaa tukemissamme kohteissa tehtävää työtä. Siunaa myös omaisuuskansaasi Israelia.

Herra, kiitos siitä, että sinä pystyt kääntämään pahankin hyväksi. Kiitos siitä, että korona-aika lähenee loppuaan. Kiitos, että tämä aika on opettanut meitä näkemään läheisemme ja luonnonkin uudella tavalla. Kiitos tekniikasta, jonka kautta tätäkin jumalanpalvelusta voidaan viettää kodeissa eri puolilla.

Pyhä Jumala. Sinulle me tuomme kiitoksemme kaikesta hyvästä. Sinä olet meidät luonut, ja sinun me olemme. Me ylistämme sinua uskomme ja toivomme perustasta, Jeesuksen ristinuhrista ja ylösnousemuksesta. Kiitämme siitä, että armosi kestää ikuisesti eikä uskollisuutesi horju. Kun lähtöhetkemme tulee, ota meidät luoksesi taivaan kotiin, jossa saamme ylistää sinua ikuisesti.

Aamen.

---

Kevätaurinkoa ja siunattua äitienpäivää!

Juha Koivulahti