4. sunnuntai pääsiäisestä 

“Taivaan kansalaisena maailmassa” 

 

Uskovat ihmiset ovat ajallisen valtion ja yhteiskunnan jäseniä, mutta Pyhän Hengen työn kautta myös taivaan valtakunnan kansalaisia. Tämä valtakunta avautuu vain uskolle. Sen valtakunnan tunnusmerkkinä on keskinäinen rakkaus, josta Jeesus puhuu päivän evankeliumitekstissä. Jumalan rakkaus vaatii myös meitä rakastamaan toisiamme. 

Evankeliumiteksti: Joh 15: 10-17 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 
    ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. 
    Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.” 

-------- 

Olen usein maininnut vihkipuheessa, että rakkautta on (ainakin) kolmea lajia: Jumalan rakkaus, lähimmäisenrakkaus ja aviorakkaus. Nämä kaikki rakkauden lajit ovat myös läsnä avioliittoonvihkimistoimituksessa. 

Rakkaudesta Jeesus puhuu myös päivän evankeliumitekstissä. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ansiotonta. Meidän ei siis tarvitse tehdä mitään sen saadaksemme. Jeesus sitoo kuitenkin tämänkin rakkauden lajin tekoihin, kun hän sanoo: “Jos noudatatte minun käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani.” Esikuvaksi hän nostaa tässä sen, kuinka hän itse noudatti Isänsä käskyjä. 

Elävä usko ei jätäkään kantajaansa toimettomaksi. Usko ilman tekoja on kuollut, niin kuin Jaakob kirjeessään mainitsee (Jaak 2: 17). Oikea usko miettii jatkuvasti, miten se toimisi lähimmäisen parhaaksi. Tämä on sitä rakkautta, jolla Kristus meitä rakasti ja antoi henkensäkin meidän puolestamme. Hän tahtoi täyttää Isänsä tahdon, vaikka tämä tie ei ollut helppo. “Hän kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskien” (Vk 77: 4). Tälle samalle tielle hän kutsuu myös meitä, seuramaan häntä ristin kantamisessa. 

Edelleen on muistettava, että usko  ja pelastus eivät synny tekojen kautta, vaan Jumala synnyttää sen sanallaan. Näin myöskin uskosta syntyvät teot ovat Jumalan vaikutusta. Emme siis voi ajatella, että olemme ansainneet pelastuksen teoillamme, vaikka Jeesus puhuu tekstissä käskyjensä noudattamisesta. 

On myös muistettava, että rakkaus ja totuus kuuluvat yhteen, koska nämä molemmat ovat Jumalan ominaisuuksia. Rakkaus ilman totuutta on vain inhimillistä rakkautta, ja totuus ilman rakkautta on lakihenkisyyttä ja farisealaisuutta. Rakkautta painostavassa ajassamme on myös hyvä muistaa, että Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Jos emme pysy totuudessa, emme ole Jumalan yhteydessä. Totuus on, että Jumala rakastaa meitä, mutta myös kutsuu syntisiä parannukseen. Oikeaa rakkautta ei siis olekaan ilman totuutta. Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Emme saa vääntää Jumalan sanaa mielemme mukaisesti, mutta emme myöskään unohtaa Jeesuksen käskyä toistemme rakastamisesta. 

Jeesus sanoi, että ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten (Mark. 2:27) Näin Kristuskin on elänyt ja Raamattu on kirjoitettu meidän pelastumistamme varten. Tämä on todellista Jumalan rakkautta, joka lahjoittaa meille sen, mitä meillä ei omasta takaamme ole. 

Lähimmäisen rakastaminen ei aina ole helppoa. Se johtuu meidän turmeltuneesta, itsekkäästä luonnostamme, joka mielellään eläisi helppoa elämää eikä haluaisi nähdä vaivaa. Se myöskin haluaisi kostaa kokemansa vääryydet. Tämä ei kuitenkaan ole Jumalan mielen mukaista. Sananlaskuissa kehotetaan unohtamaan kosto: “Kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa!” (Sananl. 19: 11).  

Filippiläiskirjeessä meitä kehotetaan seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä lähimmäisen rakastamisessa: (Fil. 2: 5-8): “Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti”. 

Tämän Jeesuksen kuuliaisuuden tähden meillekin ovat taivaan valtakunnan portit avoinna. Meidän ei tarvitse muuta kuin uskoa, että meidän syntimme ovat sovitettuja Kristuksen työn tähden ja saamme uskoa ne anteeksi hänen nimessään ja veressään. Jumala voi myös voimallaan vaikuttaa meissä palvelevaa mieltä toisiamme kohtaan. 

 

Rukoilemme. 

Rakas taivaallinen Isämme. Kiitos kauniista keväästä. Kiitos rakkaudestasi, jota olet osoittanut meille Poikasi sovitustyön kautta. Kiitos siitä, että hän oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Anna meillekin halua rakastaa lähimmäisiä sekä toimia heidän parhaaksensa. Aamen. 

 

Hyvää sunnuntaita! 

Timo Leinonen