Laskiaissunnuntai 14.2.2021

"Jumalan rakkauden uhritie" 

 

Kirkkovuodessa olemme tulleet laskiaissunnuntaihin. Laskiaissunnuntain evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa.  

Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.  

Jumalan Pyhä Henki haluaa ohjata meitä itsetutkistelun paikalle näkemään ja tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Tämän kautta Pyhä Henki haluaa johdattaa meidät Jeesuksen ristin äärelle kuulemaan myös anteeksiantamuksen vapauttaman sanan. 

 

Ensimmäinen lukukappale: Hes. 18: 30–32 

Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. ”Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa – näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!” 

 

Toinen lukukappale: 1. Tim. 2: 4–6 

Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. 

 

Evankeliumi: Mark. 10: 32–45 

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”  

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. 

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”  

Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.  

Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” 

Joskus, jos pyrimme saavuttamaan elämässämme jotain oikein helpolla, saatamme kuulla neuvon – tai yhtäkaikki, voi se olla varoituskin, joka kuuluu: ”Ei ole oikotietä onneen!” 

Meille ihmisille on luontaista etsiä elämässämme oikoteitä niihin päämääriin, joita tavoittelemme. Katsokaapa vaikka luonnossa kulkevia reittejä. Monesti maastoon on tallautunut polku, josta lajitoverimme ovat oikaisseet. 

Samoin itse kullakin on eletyssä elämässään kohtia, joissa on pyrkinyt ”menemään sieltä, missä aita on matalin” tai tekemään jonkun asian helpoimman kautta. Joskus joissain asioissa voikin olla viisainta yksinkertaistaa tekemistä, tehdä helpoimman kautta, oikaistakin. Mutta sitten on tavoitteita ja päämääriä, jotka vaativat aikaa, kärsivällisyyttä, usein etenkin istumalihaksia, toisinaan hikeä, suorastaan kyyneleitä, joskus jopa verta.  

Tämän päivän evankeliumissa on kyse siitä, että siinä Jeesus kuvaa opetuslapsilleen tien, joka hänellä ja heillä hänen seuraajinaan on edessä. Jeesukselle tuo tie oli nimeltään ”kärsimysten kautta voittoon”. 

Jeesus oli juuri ehtinyt kuvata opetuslapsilleen, mitä hänelle tapahtuisi pian siinä kaupungissa, Jerusalemissa, johon he olivat kulkemassa. Jeesus oli sanonut, että hän joutuisi kokemaan häväistystä ja kärsimystä ja tulisi tämän päälle tapetuksi, mutta kolmen päivän päästä hän nousisi kuolleista. 

Ihmisen kuulo on usein valikoiva ja muisti ”lyhyt kuin kananlento”. Nimittäin pian tämän jälkeen kaksi opetuslasta tuli Jeesuksen luo ja esitti hänelle pyynnön siitä, miten Jeesuksen tulevassa valtakunnassa jaettaisiin perille päässeiden kunniapaikkoja. 

Jeesuksen ojentava vastaus Jaakobille ja Johannekselle paljasti sen, että nämä veljekset olivat aikoneet päästä oikotietä Jumalan valtakunnan onneen. Vaikka he olivat vastauksensa mukaan valmiita käymään saman kärsimyksen tien kuin Jeesus, he eivät silti ymmärtäneet, mistä tässä tiessä oli kyse. Sitten aikanaan, Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, he ja muut opetuslapset kyllä oivalsivat, mikä ero on kunnian tiellä ja ristin polulla. 

Uskonpuhdistajaltamme Martti Lutherilta olemme oppineet toisilleen vastakkaisen käsiteparin. Se on: ”menestyksen teologia” ja ”ristin teologia”. Tämä ei ollut Lutherin keksintöä, vaan hän sai sen Raamatun kokonaisilmoituksesta ja erityisesti apostoli Paavalilta.  

Kunnian teologia ponnistaa langenneesta ihmisluonnostamme. Sen myötäsyntyinen ominaisuus on pyrkimys menestyksen kautta voittoon. Se on sellaista menestystä, jolla halutaan osoittaa oman uskon vahvuutta sekä sitä, että tämän uskon valtatiellä pyyhkii aina hyvin ja menee yleensä kovaa. Tässä uskossa tahdotaan olla suuria. Tähän uskoon ei kuulu katumus, syntien tunnustaminen eikä siis siten niiden anteeksiuskominenkaan. Eikä tämä kunnian teologian mukainen usko suostu kuulemaan esimerkiksi päivän Vanhan testamentin tekstinä olevaa profeetta Hesekielin kehotusta: ”Kääntykää, niin saatte elää!” (18:32). 

Edellisen lisäksi kunnin teologian mukainen usko ei anna omastaan eikä kärsi muiden puolesta. Yksinkertaisesti, kunnian teologia ei ole Jumalan Pyhän Hengen synnyttämää uskoa. 

Mitä on sitten Jumalan mielen mukainen ja hänen Pyhän Henkensä synnyttämä ristin teologian mukainen usko? 

Se on uskoa, joka tunnustaa synnin todellisuuden uskovan omassa sydämessä. Se on uskoa, joka tunnustaa edelleen, että vanhurskauden, pelastuksen ja iankaikkisen elämän ainoana ehtona on uskoa synnit anteeksi armosta yksinomaan Kristuksen ristin ansiosta. Tämä usko tarvitsee yksinkertaisesti Kristusta! 

Näin siitä syystä, että ristin teologi ojentautuu uskossaan näiden Jeesuksen omien sanojen mukaan: ”Ei ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta”. (Mark.10:45).  

Ristin tie on syntynyt siitä, että Jeesus on askeltanut tämän tien meidän edeltämme. Hänen on raivannut tämän tien meille, tämän tien, jonka suurin este oli ihmisen yritys ansaita syntien anteeksiantamus omilla ihmisteoillaan. Jeesus poisti tämän esteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Meillä on nyt siis aukiraivattuna armon tie, joka johtaa kulkijansa varmasti Jumalan valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään siellä.  

Tällä tiellä kulkija ei ole kiinnostunut siitä, mikä hänen asemansa on perillä taivaassa. Kulkijalle riittää pelkästään se, että hän pääsee perille. Lisäksi hän haluaa tällä ristin tiellä palvella muita tiellä kulkijoita, jotta hekin pääsisivät perille ja jaksaisivat kulkea. Näin siitä syystä, että hänellä on Herransa mieli, sellainen, joka mieluimmin palvelee kuin on palveltavana.  

Martti Luther on verrannut Jumalaa puuseppään, joka taitavasti, välillä kipeästikin, muokkaa meitä ristin tiellään, ei kiusatakseen meitä, vaan tehdäkseen meidät yhä etevimmiksi hänen tiensä kulkijoiksi ja Poikansa seuraajiksi. 

** 

Rukous 

Kaikkivaltias Jumala, tässä maailmassa on sinun hyvyytesi ja rakkautesi vuoksi paljon hyvää. Auta meitä kuulemaan äänesi ja rakentamaan elämäämme sinun Sanasi mukaan. Ohjaa meitä seuraamaan sinun esimerkkiäsi.  

Opeta meitä aika ajoin antamaan aikaa itsellemme ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Anna tämän kaiken vahvistaa meitä niin, että jaksamme kohdata lähimmäisemme ja kaikki elämämme ja arkemme haasteet. Pyydämme sinulta oikeaa, toisen ihmisen huomioivaa nöyryyttä. 

Anna meille kullekin voimaa myös kantaa omaa ristiämme ja nähdä myös sen, että jokaiseen sinun sallimaasi ristiin kätkeytyy sinun siunauksesi. Kiitos, että sinun ajatuksesi meitä kohtaan ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia. 

Pyydämme siunaustasi Tammelan seurakunnan nimikkoläheteille Sirpa Rissaselle Kyprokselle sekä Juhani Mäkilälle pakolaistyöhön. Siunaa myös nimikkokohteissamme tehtävää työtä: mielenterveystyötä Keski-Aasiassa, Caspari-keskuksen ja Immanuel-kirkon työtä Israelissa, Tamilinkielistä Toivoa naisille -työtä Intiassa sekä Pipliaseuran Raamattutyötä. Anna kaiken tämän toiminnan kantaa hyvää hedelmää pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun pelastustekosi tuntemista omaisuuskansallesi Israelille. Pyydämme, että antaisit rauhan Lähi-itään. 

Kaiken armon Jumala, rukoilemme sinulta Pyhän Henkesi hyvää ohjausta elämämme tiellä. Kun kerran oma lähtöhetkemme koittaa, ota meidät luoksesi sinun taivaalliseen valtakuntaasi. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. 

--- 

Tammelan seurakunnan kolehti 14.2.2021

 

Siunattua laskiaissunnuntaita ja hyvää ystävänpäivää! 

 

Juha Koivulahti