Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
2. sunnuntai loppiaisesta 17.1.2021
"Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa"
Tänään vietämme pyhää, jonka aiheena on: Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Kirkkovuoden ensimmäisen vuosikerran mukainen evankeliumikertomus on kuvaus Jeesuksesta Kaanaan häissä, josta on myös kirkkovuoden tunnuskuva.
Kirkkovuodessa olemme siis siirtyneet loppiaisen jälkeiseen aikaan ja Jeesuksen elämänhistoriassa hänen lapsuudestaan julkisen toimintansa alkuun. Tämän pyhän tekstit kuvaavat sitä, kuinka ihmiseksi tänne syntynyt Jeesus Nasaretilainen, osoitti olevansa myös Jumala, Jeesus Kristus.
Jeesus oli täysi ihminen, mutta hänen täyteen jumaluuteensa kuului se, että hän oli tätä ilman syntiä. Me sen sijaan olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti Jumalan armoa Kristuksessa. Jeesuksen jumaluuteen kuuluu myös se, että hänellä on valta antaa meille anteeksiantonsa. Hän on ristinsä työn vuoksi meidän apumme ja armahtajamme.
Ensimmäinen lukukappale: Jes. 62: 1–3
Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
Toinen lukukappale: Tit. 1: 1–3
Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.
Evankeliumi: Luuk. 4: 16–21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
*
”Olisihan se paljon helpompaa uskoa Jeesukseen, jos olisi elänyt hänen aikanaan ja nähnyt hänet, hänen tekonsa ja kuullut hänen puheitaan.”
Näin muistan aikanaan jonkun lausuneen, ja näin muistan itsekin jossain elämäni vaiheessa ajatelleeni.
Mutta, oliko Jeesukseen uskominen hänen aikalaisilleen helpompaa kuin meille, jotka elämme täällä kahden tuhannen vuoden päässä Jeesuksen ja Uuden testamentin kuvaamasta ajasta?
Kun lukee evankeliumeita, näyttää siltä, että Jeesukseen uskominen ei ollut sen helpompaa silminnäkijöille kuin meille, jotka olemme heidän todistuksensa varassa. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin luvussa 6 kerrotaan, että kun Jeesus tuli kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja alkoi opettaa siellä synagogassa, hänen kuulijansa ihmettelivät: ”Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?” (Mark.6:2).
Jo seuraavassa jakeessa kuvataan, kuinka synagogaan kokoontuneiden silminnäkijöiden sydämiin ja mieliin hiipi epäilys. Voimme lukea: ”Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme” (6:3). Tämän jatkeeksi evankeliuminkirjoittaja toteaa: ”Näin he torjuivat hänet” (6:3b).
Tämän pyhän evankeliumi, Luukkaan evankeliumin luvussa 4, on kaikesta päätellen tästä samasta tilanteesta Nasaretin synagogassa. Markus kertoo evankeliumissaan, millaisen reaktion Jeesus sai esiintymisellään aikaan kotikaupunkinsa väessä.
Sen sijaan Luukas kertoo evankeliumissaan, mitä Jeesus sanoi heille itsestään, kun hän synagogassa asettui lukemaan profeetta Jesajan kirjaa ja sovitti siinä olevan Messias-ennustuksen itseensä ”ilosanoman ilmoittajana köyhille, vapautuksen julistajana vangituille, näön antajana sokeille ja vapautuksen tuojana sorretuille” (4:18).
Myös Luukkaan evankeliumin synagoga-kuvauksessa Jeesus saa aluksi hämmästelevää kiitosta, joka pian se vaihtuu epäilyksi. Luukkaan kertomuksessa epäilys kääntyy lopulta vielä vihaksi ja raivoksi, kun Jeesus ryhtyy moittimaan kuulijoidensa epäuskoa nähtyään heidän sydämiinsä. Markuksen evankeliumissa sanotaankin, että ”ihmisten epäusko hämmästytti häntä” (6:6).
Viitaten siihen, mitä alussa sanoin, voi olla, että mekin asetumme helposti ihmettelemään ja tuomitsemaan Jeesuksen silminnäkijöiden ja aikalaisten epäuskoa. Mutta sitten täytyy samalla todeta, että usko Jeesukseen Kristuksena, Jumalana, Jumalan Poikana ja Vapahtajana, on jotain, joka ei synny meidän omien silmiemme avulla eikä järjen päätelmillä. Siihen me tarvitsemme apua ulkopuoleltamme. Tarvitsemme Jumalaa ja hänen Pyhää Henkeään, joka synnyttää meissä uskon.
Jeesus Nasaretilainen, siis Jeesus todellisena ihmisenä ja oikeasti eläneenä historiallisena henkilönä, ei ole oikeastaan uskon asia. On nimittäin aika vastaansanomatonta, että tämän telluksen pinnalla on kerran astellut Jeesus Nasaretilainen -niminen mies. Sen sijaan se, että tunnustamme Jeesuksen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi ja maailman Vapahtajaksi, se on mitä suurimmassa määrin uskoa ja uskon asia.
Tämän päivän Uuden testamentin kirjetekstissä Tituksen mukaan apostoli sanoo saaneensa tehtäväkseen auttaa Jumalan valittuja uskomaan ja näin tuntemaan pyhän totuuden. Oleellinen osa tätä pyhää totuutta on usko Jeesukseen sekä ihmisenä että Jumalana.
Jeesuksen aikalaisilla ei ollut vaikeutta uskoa Jeesukseen ihmisenä. Sehän oli heille aivan ilmeistä, jopa niin ilmeistä, että Jeesuksen ihmisyys esti monia näkemästä Jeesuksen jumalallisuuden. Erityisen vaikeaa tämä oli niille nasaretilaisille, jotka tunsivat hänet ja hänen perheensä ennestään.
Niin, mihin me siis tarvitsemme Jeesusta, joka on elänyt ihmisenä täyden ihmisen elämän, mutta ilman syntiä, ja on samaan aikaan täysi Jumala?
Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus tuli meidän kaltaiseksemme ihmiseksi siksi, että hän saattoi näin, ihmiseksi syntyneenä Jumalana, sovittaa syntimme ja päästä meidät vapaiksi kuoleman pelosta ja sen vallasta (Hepr.2:14–15, 17). Sekä lisäksi avata meille oven Jumalan valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään siellä kerran tämän maailman ja tämän elämän jälkeen.
Jeesuksen tähden Jumalan ja meidän välillämme on rauhanliitto – ainoa liitto, joka ei horju ja joka ei murru. Heprealaiskirjeen katkelma päättyy meidän kannaltamme, joita elämä usein koettelee, rusikoi ja lämmittää jäällä, hyvin rohkaisevasti: ”Koska hän [Jeesus] on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (2:18).
Koska Jeesus omasta kokemuksestaan tietää, mitä on olla ihminen ja koska hänellä on jumalallinen voima ja valta, hän on tänäänkin – tässä meidän keskellämme – kaikkea sitä, mitä hän jo kerran Nasaretin synagogassa sanoi olevansa.
Kristus tahtoo vapauttaa meidät. Hän haluaa vapauttaa meidät anteeksiannollaan ja avullaan kaikesta sellaisesta, jotka pahoina tekoina, kipeinä muistoina, pelkoina tai minä tahansa muuna pitävät meitä vankeinaan.
Ja loppuviimein Vapahtajan Jeesuksen tavoitteena on saada meidät kaikki hänen iankaikkiseen valtakuntaansa, uuteen Jerusalemiin, viettämään perille päässeiden riemuvuotta, riemujuhlaa.
Täällä kuollaan, ja siksi me tarvitsemme uskoa Jeesukseen, joka on voittanut kuoleman vallan. Mutta täällä pitää ennen kuolemaamme myös elää. Tätä elämää varten Jumala haluaa antaa meille uskon Poikaansa Jeesukseen, joka on täällä alhaalla – valojen ja varjojen maassa – paras apumme, johdattajamme ja turvamme.
Emmehän me torju tätä Nasaretin miestä, Jeesusta Kristusta?
**
Rukous
Hyvä Jumala, kaiken Luoja, kiitämme sinua luomistyöstäsi. Kiitos siitä, että saamme jälleen kulkea kevättä kohti ja jo nyt valo on lisääntynyt. Suo meidän vielä tänä talvena nauttia valkoisista hangista ja suotuisista talvisäistä. Opeta meitä tuntemaan vastuumme maailmasta, jonka olet antanut hoitoomme.
Jeesus Kristus, Herramme. Maan päällä ollessasi sinä ilmaisit monin tavoin kirkkautesi. Elämän arjessa meiltä hämärtyy usein se, että sinä elät ja teet työtäsi meissä ja muissa. Ravistele meidät hereille Henkesi avulla ja vahvista uskoamme rakkautesi voimaan.
Herra, kiitämme sinua siitä, että meillä on oma paikkamme seurakunnan jäseninä. Anna meidän käyttöömme koko armolahjojesi rikkaus niin, että mahdollisimman moni pääsisi palvelemaan lähimmäistään ja rakentamaan valtakuntaasi täällä Tammelassa. Kannamme tänään erityisesti eteesi luottamushenkilömme. Anna heille viisautta, voimaa ja johdatuksesi tähän tehtävään, johon olet heidät kutsunut. Auta rakentamaan seurakuntaamme.
Kaikkivaltias Jumala, rukoilemme että evankeliumin valo ulottuisi kaikkeen maailmaan. Siunaa kirkkomme ja Tammelan seurakunnan tukemaa lähetystyötä. Anna valtakuntasi kasvaa ja vahvistua.
Pyydämme siunaustasi Tammelan seurakunnan nimikkoläheteille Sirpa Rissaselle Kyprokselle sekä Juhani Mäkilälle pakolaistyöhön. Siunaa myös nimikkokohteissamme tehtävää työtä: mielenterveystyötä Keski-Aasiassa, Caspari-keskuksen ja Immanuel-kirkon työtä Israelissa, Tamilinkielistä Toivoa naisille -työtä Intiassa sekä Pipliaseuran Raamattutyötä. Anna kaiken tämän toiminnan kantaa hyvää hedelmää pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun pelastustekosi tuntemista omaisuuskansallesi Israelille. Pyydämme, että antaisit rauhan Lähi-itään.
Kaiken armon Jumala, rukoilemme sinulta Pyhän Henkesi hyvää ohjausta elämämme tiellä. Kun kerran oma lähtöhetkemme koittaa, ota meidät luoksesi sinun taivaalliseen valtakuntaasi. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.
---
Hyvää ja siunattua tammikuuta!
Juha Koivulahti
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä