15. sunnuntai helluntaista 13.9.2020

Kiitollisuus 

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille. 

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 24: 14–16 

Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala. Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle. 

Toinen lukukappale: 2. Kor. 9: 6–15 

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: – Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua.  

Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan! 

Evankeliumi: Joh. 5: 1–15 

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.  

Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: »Tahdotko tulla terveeksi?» Sairas vastasi: »Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.» Jeesus sanoi hänelle: »Nouse, ota vuoteesi ja kävele.» Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.  

Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: »Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.» Mies vastasi heille: »Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’» Silloin juutalaiset kysyivät: »Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?» Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon.  

Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: »Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.» Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut. 

* 

Kun tämän pyhän aiheena on kiitollisuus, haluan hetkeksi pysähtyä kanssanne miettimään kiittämistä, kiitollisuutta, ylistämistäkin. Ja kun päivän evankeliumikertomuksen mukainen aihe on sairaudesta parantuminen, pysähdytään myös tämän aiheen äärelle. 

Ensin kuitenkin kiitollisuudesta. Läpi Raamatun meitä kehotetaan kiittämään. Vanhan testamentin Psalmeissa on monia kiitos- ja ylistyspsalmeja. Itse asiassa koko Psalmien kirja päättyy ylistykseen. Viimeisen Psalmin, Psalmin 150, viimeisessä jakeessa kehotetaan: ”Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja.” (Ps.150:6). 

Myös Uudessa testamentissa on tuon tuostakin kehotusta kiittämiseen ja kiitolliseen mieleen. Etenkin apostoli Paavali kehottaa toistuvasti Herran kiittämiseen ja näyttää tästä myös kirjeissään omaa esimerkkiään. Yksi monien joukossa olkoon tämä, Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen mukainen kehotus: ”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta” (1.Tess.5:18). 

Meillä on nämä monet Jumalan sanan kehotukset ja samalla ymmärrys siitä, että aito kiitos ja kiitollisuus ovat jotain, joka kumpuaa sydämestä. Ja jos se tulee sydämestä, sitä ei voi pakottaa tai käskeä. Kiittämiseenkin pätee tuttu suomalainen sananparsi: ”Ei kukko käskien laula”. 

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus kohtaa Jerusalemissa, temppelialueen lähellä olleella Lammasportilla, ramman miehen. Nimi Lammasportti tuli siitä, että uhrieläimet kuljettiin sen kautta temppeliin. Meille kerrotaan, että portin lähellä oli allas ja pylväikkö, jota kutsuttiin Betesdaksi. Tämä taustaltaan arameankielinen sana tarkoittaa ”laupeuden taloa”.  

Kuten kuulimme, lammikon veteen liittyi uskomus, että kun vesi kuohui, ensimmäinen veteen ehtinyt parantui. Lammikolla odottikin joukko sairaita tätä kuohumista. Syystä, jota evankeliumi ei tarkemmin kerro, Jeesus meni nimenomaan tämän 38 vuotta sairastaneen miehen luo. Tavallisesti evankeliumikertomuksissa sairaat itse etsiytyivät tai heidät tuotiin Jeesuksen luo, mutta tässä on poikkeus. Jeesus näki sairaiden joukossa yksilön, tiesi tämän elämän, meni hänen luokseen ja kysyi kieltämättä aika erikoisen kysymyksen: ”Tahdotko tulla terveeksi?”.  

Erikoisen kysymyksen siksi, että juuri parantumisen vuoksihan mies oli lammikolla. Tai ehkei kysymys sittenkään ollut niin erikoinen. Nimittäin jos ja kun Jeesus näki miehen mieleen, niin saattoihan olla, että hän huomasi, ettei mies halunnut välttämättä parantua edes 38 sairastamisvuoden jälkeen. Kenties mies oli siihen mennessä niin tottunut tilaansa, ettei voinut kuvitellakaan enää toisenlaista elämää. Ja ehkä hänen tärkein syynsä olla altaalla oli se, että siellä oli hänen tärkein sosiaalinen verkostonsa, miehen kohtalontoverit ja ainoat ystävät. 

Oli niin tai näin, Jeesuksen mieheltä saama vastaus hänen kysymykseensä osoittaa, ettei mies odottanut Jeesukselta muuta apua kuin sitä, että tämä auttaisi hänet veteen heti kun se kuohuisi. Jeesus ei kehota rampaa miestä uskomaan häneen, hän ei rohkaise kiittämään tai käske tekemään parannusta. Kuuluu vain Jeesuksen yksinkertaiset sanat: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” 

Mies parani samoin tein ja lähti kävelemään. Ehkä hän ei ollut koskaan ennen kävellyt, mutta joka tapauksessa siitä oli aikaa lähes 40 vuotta. Mieti, että olisit itse kävellyt viimeksi vuonna 1982?  

Päivän evankeliumissa ei missään kohdin sanota, että mies olisi puhjennut kiitokseen ja ylistykseen. Epäilemättä kiitoksen ja ylistyksen aika tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun mies ymmärsi, mitä oli tapahtunut ja ryhtyi kertomaan muille kohtaamastaan parantumisesta ja Parantajastaan. Mutta ennen tätä oli suuri hämmästys. 

Meille ei kerrota, että paransiko Jeesus muutkin sairaat. Todennäköisesti ei. Jeesuksesta kyllä kerrotaan yleisesti evankeliumeissa, että hän paransi monia sairaita, ja joissain erityisissä tilanteissa ”kaikki sairaat”. Mutta ymmärrämme myös, ettei hän ihmiselämänsä aikana parantanut kaikkia kohtaamiaan ja näkemiään sairaita ihmisiä? Miksi?  

Siksi, ettei hän tullut tähän maailmaan ensisijaisesti parantamaan ihmisten fyysisiä sairauksia. Hän paransi ne, jotka häneltä parantumista pyysivät. Se oli hänen laupeudentyötään, eikä hän voinut kulkea apua anovien ohi. Mutta tämä ei ollut Jeesuksen ensisijainen tehtävä. Sen sijaan Jeesuksen ensisijainen tehtävä oli olla tulla ”lääkkeeksi” ja parantajaksi fyysisiä ja tämän maailman sairauksiakin paljon vakavampaan sairauteen, syntiin ja syntisairauteen.  

En väheksy tämän maailman sairauksia ja sairauksiamme, niistä johtuvia ahdistuksia, huolia, murheita ja vaikeuksia, mutta niistä täytyy kuitenkin sanoa, että ne jäävät kerran ajan rajan tälle puolen. Mutta syntisairaus, ellei siihen ole saanut jo täällä ajassa lääkettä ja parannusta, sillä on rajan tuolla puolen iankaikkisesti kadottava vaikutus. 

Päivän evankeliumissa kerrotaan, että parantumisensa ensihämmästyksestä selvinnyt mies kohtasi Jeesuksen temppelissä uudelleen. Tähän kohtaamiseen liittyy myös Jeesuksen vaikealtakin kuulostava kehotus ja varoitus miehelle: ”Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.”. 

Tästä juontuu helposti ajatus, että miehen sairaus oli jonkun synnin seurausta tai että Jeesus edellytti mieheltä tässä ajassa mahdottomuuksia, synnittömyyttä. Jumalan sanan kokonaisilmoituksen valossa näin ei voi kuitenkaan olla, vaan paremminkin tämä on tulkittava niin, että näin sanomalla Jeesus varoittaa miestä synnin iankaikkisesta kadottavuudesta. Me emme pääse synnistä tässä elämässä eroon, teemme syntiä, vaikka emme tahtoisi. Mutta synnin iankaikkisesti vakavasta vaikutuksesta pääsemme jo tässä ajassa eroon uskomalla kerta toisensa jälkeen synnit anteeksi ja antamalla elämämme Jumalan Pojan, Vapahtajamme armahdettavaksi, johdatukseen, hoitoon ja haltuun. 

Kaikki eivät parane tämän ajan vaivoista ja sairauksista. Jotkut meistä joutuvat kantamaan niitä ja kärsimään niistä suurenkin osan elämäänsä. Emme tiedä miksi. Voimme vain luottaa siihen, että Kristuksen käsissä sairautemmekin saa jonkun – usein salatuksi jäävän – tarkoituksen.  

Tärkeintä on kuitenkin uskoa ja muistaa se, että meillä on Jeesuksen Kristuksen tähden rakastava Jumala. Hän on luvannut kaikissa elämämme tilanteissa ja olosuhteissa kulkea kanssamme, pahoissa paikoissa jopa kantaa meitä.  

Ja mikä parasta, tämän elämän jälkeen, Jumalan valtakunnassa, iankaikkisuudessa, täällä käyttöön otettu lääke, Jeesuksen veri, on parantanut meidät täydellisesti. Siksi voimme päivän Uuden testamentin lukukappaleen mukaisesti liittyä näihin apostoli Paavalin sanoihin: ”Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!” (2.Kor.9:15).  

Usko tähän vanhurskauttaa meidät, tämä tekee meidät Jeesuksen tähden Isälle kelpaaviksi. Ja tämä on se sydämen usko, joka saa meidät kiitollisiksi kaikissa elämämme olosuhteissa. 

** 

Rukous 

Kaikkivaltias Jumala, tässä maailmassa on sinun hyvyytesi ja rakkautesi vuoksi paljon hyvää. Auta meitä näkemään se ja kiittämään ja ylistämään sinua kaikesta tästä. Kiitos siitä, että luot koko ajan uutta elämää.  

Auta meitä kuulemaan äänesi ja rakentamaan elämäämme sinun Sanasi mukaan. Ohjaa meitä seuraamaan sinun esimerkkiäsi ja hyvää tahtoasi. Opeta meitä aika ajoin antamaan aikaa itsellemme ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Anna tämän kaiken vahvistaa meitä niin, että jaksamme kohdata lähimmäisemme ja kaikki elämämme ja arkemme haasteet. Pyydämme sinulta oikeaa, toisen ihmisen huomioivaa nöyryyttä. 

Anna meille kullekin voimaa myös kantaa omaa ristiämme ja nähdä myös sen, että jokaiseen sinun sallimaasi ristiin kätkeytyy sinun siunauksesi. Kiitos, että sinun ajatuksesi meitä kohtaan ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia. 

Armollinen Isä, sinä olet lähettänyt kirkkosi kaikkialle maailmaan julistamaan armosi ilosanomaa sanoin ja teoin. Siunaa koko kirkkosi lähetystyötä. Siunaa myös Tammelan seurakunnan nimikkolähettejä Sirpa Rissasta, joka aloittaa huomenna Lähi-idän työn viestintäkoordinaattorina Kyproksella sekä Juhani Mäkilää pakolaistyössä. Siunaa myös nimikkokohteissamme tehtävää työtä: mielenterveystyötä Keski-Aasiassa, Caspari-keskuksen ja Immanuel-kirkon työtä Israelissa, Tamilinkielistä Toivoa naisille -työtä Intiassa sekä Pipliaseuran Raamattutyötä.  

Anna kaiken tämän toiminnan kantaa hyvää hedelmää pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun pelastustekosi tuntemista omaisuuskansallesi Israelille. Pyydämme, että antaisit rauhan Lähi-itään. 

Kaiken armon Jumala, rukoilemme sinulta riemullista mieltä siitä, mitä olet Jeesuksessa meidän edestämme tehnyt. Ohjaa meitä sillä tiellä, joka on sinun tahtosi mukainen. Kun kerran oma lähtöhetkemme koittaa, ota meidät luoksesi iloon ja rauhaan sinun taivaalliseen valtakuntaasi. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. 

--- 

Siunattua pyhäpäivää ja syksyn jatkoa! 

Juha Koivulahti