4. sunnuntai Helluntaista 28.6.2020

Kadonnut ja jälleen löytynyt

Tämän sunnuntain otsikko julistaa meille, että Jumala haluaa etsiä kaikkia kadonneita ja kutsuu heitä yhteyteensä ja valtakuntaansa. Tuttu tuhlaajapoikakertomus opettaa, että Jumala on valmis ottamaan luokseen jokaisen, joka katuu ja tahtoo palata.

 

Tekstit

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 61: 10-11

Minä riemuitsen Herrasta,
minä iloitsen Jumalastani!
Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet,
hän kietoo minut vanhurskauden viittaan,
niin että olen kuin sulhanen,
joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen,
tai kuin morsian,
joka koristautuu kauneimpiinsa.
Ja niin kuin maa työntää versoa,
niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan,
niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan,
ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.

 

Toinen lukukappale

Room. 4: 1-8

Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
      - Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi
      ja joiden synnit on pyyhitty pois.
      Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.

 

Evankeliumi

Luuk 15: 11-32

Jeesus sanoi:

»Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.
Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää.
Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

»Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.

»Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.

»Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’»

---------

Jeesuksen luo tuli usein paljon ihmisiä. Tällä kertaa evankelista Luukas kertoo, että “publikaanit ja muut syntiset” tulevat hänen luokseen kuullakseen häntä. Paikalla on myös fariseuksia ja lainopettajia, jotka paheksuvat sitä, että Jeesus seurustelee näiden syntisten kanssa. Siksi Jeesus alkaa opettaa ja kertoo vertauksen eksyneestä lampaasta ja sen jälkeen tämän tutun tuhlaajapoikavertauksen. Paikalla on siis niitä, jotka tietävät olevansa syntisiä, mutta myös niitä, jotka eivät halua tätä tunnustaa.

Kertomuksen kaksi poikaa, nuorempi ja vanhempi veli, ovat samassa asemassa, molemmille kuuluu oma osuus perinnöstä. He ovat luonteeltaan erilaisia, vanhempi veli viihtyy peltotöissä, mutta nuoremmalla on seikkailunhalua. Hän haluaa lähteä kokemaan, mitä elämällä ja maailmalla on hänelle tarjottavana. Elämä maailmalla maistuukin, mutta pian isän antama osuus perinnöstä on tuhlattu ja nälänhätä uhkaa. Silloin poika muistaa, miten hyvin asiat isän kodissa olivat ja päättää palata. Poika arvelee, että isä varmaan on vihainen, ja hänelle riittää, että isä ottaa hänet palkkalaiseksi. Pojan asemasta hän ei enää haaveile. Ehkä hän voisi palkkalaisena myös hyvittää isälle sen, että oli tuhlannut omaisuutensa.

Siinä, miten isä käyttäytyy, näkyy Jumalan suhtautuminen syntiin langennutta ja syntinsä tunnustavaa ihmistä kohtaan; ei kuulustelua, ei syytöspuheita, ei vihaista vastaanottoa. Poika saakin kohtelun, jollaisesta hän ei olisi voinut uneksiakaan. Hänet otetaan vastaan kuin kuninkaallinen! Isä on niin iloinen pojan paluusta, että järjestää suuret juhlat. Kokonaisen syöttövasikan syömiseen ei muutama juhlavieras riitä.

Vanhempi veli ihmettelee, miksi nuoremmalle järjestetään juhlat. Hänhän oli tuhlannut kaiken! Hänen suhtautumisessaan näkyy hyvin inhimillinen ja sinänsä ymmärrettävä ansaintalogiikka; hän on koko nuoremman veljen reissun ajan tehnyt uskollisesti työtä isänsä kodissa, eikä hänelle ollut järjestetty juhlia. Isä toimii väärin! Ehkä muuten elämässä toimiva ajatus siitä, että pitää nähdä vaivaa saadakseen jotain, ei kuitenkaan toimi pelastuksen asiassa; pelastus saadaan lahjaksi. Eikä isä moittinut vanhemman veljen ahkeruutta, hän kutsui tätäkin mukaan juhliin.

Kertomus opettaa meille monta tärkeää asiaa. Jumalalle on toki tärkeää, miten elämme. Ei isä ollut iloinen siitä, että poika oli elänyt huonoa elämää. Jumala on kuitenkin valmis antamaan anteeksi sille, joka katuu ja tahtoo palata. Tärkeintä ei ole se, miten olemme eläneet, vaan se, miten aiomme elää tästä eteenpäin. Profeetta Hesekiel muistuttaa tästä: »Jos vanhurskas tekee syntiä, ei hänen vanhurskautensa silloin pelasta häntä. Ja jos jumalaton luopuu jumalattomuudestaan, ei hänen jumalaton elämänsä vie häntä tuhoon.” (Hes. 33: 12) ja jatkaa, että kun syntinen kääntyy, “Ainoatakaan syntiä, jonka hän on tehnyt, ei enää muisteta. Hän tekee nyt oikein ja toimii vanhurskaasti, ja siksi hän saa elää.” (Hes. 33:16). Kertomus opettaa, että vain syntiset ottavat Jumalan valtakunnan vastaan. Synnitön ei tarvitse pelastusta. Eikä synti ole vain yksittäisiä tekoja, vaan ihmisluonto on perinpohjaisesti syntinen ja turmeltunut.

Mutta entä sitten vanhemman veljen osa? Eikö hän tehnyt oikein, kun ahersi pellolla uskollisesti isän antamien ohjeiden mukaan? Eikö seurakunnan toiminnassakin tarvita uskollisia ja ahkeria vastuunkantajia? Kyllä tarvitaan. Ei ole kuitenkaan hyvä ottaa itselleen ansiota hyödyllisestäkään toiminnasta, varsinkaan pelastuksen asiassa. Tällaista ansioajattelua vanhemmalla veljellä ilmeisesti oli. Kertomus opettaa, että Jumala ei tahdo orjuuttaa, vaan vapauttaa.

Isä kutsui kuitenkin vanhempaakin veljeä juhliin. Fariseukset ja lainopettajat eivät ottaneet Jeesuksen julistusta vastaan, mutta emme voi tietää, jäikö sana kuitenkin itämään ainakin joidenkin heistä mielissä. Tällaisten saattoi olla vaikea tunnustaa Jeesuksen opetusta oikeaksi ryhmän paineen vuoksi. Eikä kertomus avaa sitä, muuttiko vanhempi veli ehkä lopulta mielensä ja tuli mukaan juhliin. Synnillinen elämä, mutta myös omaan vanhurskauteen luottaminen erottavat ihmisen Jumalasta, mutta molemmat on mahdollista saada anteeksi.

Kumman, nuoremman vai vanhemman osasta löydät itsesi, vai löydätkö kummastakaan? Vai oletko löytänyt eri elämäntilanteissa itsestäsi piirteitä molemmista? Oli miten hyvänsä, tiedä, että Jumala rakastaa sinua niin kuin kertomuksen isä rakasti molempia poikiaan. Siksi sinäkin saat uskoa syntisi Jeesuksen sovitustyön tähden, hänen nimessään ja veressään.

Isällä ei ollut myöskään aikomusta jättää vanhempaa veljeä perinnöttömäksi. Hänhän sanoi: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun." Hänenkin olisi kuitenkin ollut hyvä muistaa, että hänen elämänsä oli isän armollisuuden varassa. Hän ei kuitenkaan tätä ymmärtänyt samalla tavoin kuin tuhlaajapoika. Hän ei tarvinnut anteeksiantamusta, koska oli elänyt oikein.

Jeesus osoitti puheensa fariseuksille ja kirjanoppineille. Niin kuin tiedämme, juutalaiset eivät pääosin ottaneet hänen julistustaan vastaan. Juutalaisuus ja juutalainen kulttuuri ovat eläneet kristinuskon kanssa kaksituhatta vuotta rinnakkain. Inhimillisesti voisi ajatella, että toivoa tilanteen muuttumisesta ei ole. Jumalalle on kuitenkin mahdollista johdattaa heidätkin kääntymykseen ja uskoon. Apostoli Paavali viitta tähän roomalaiskirjeessä: “Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!”( Room. 11: 15) Silloin, kun kuolleet heräävät eloon, ateriana on enemmän kuin tuhlaajapojan paluun kunniaksi teurastettu syöttövasikka. Tähän juhlaan kutsutaan ihmisiä kaikista kansoista ja kielistä, sekä tuhlaajapoikia että niitä, jotka ovat inhimillisesti ajatellen paremmin eläneet.

 

Rukoilemme.

Jumala, rakas taivaallinen Isämme,

Kiitos siitä, että et anna meille ansiomme mukaan, vaan annat pelastuksen lahjaksi.

Kiitos siitä, että elämässään epäonnistuneen on mahdollista saada anteeksi ja päästä yhteyteesi.

Suo, että että emme unohda, että kaikki on sinun lahjaasi.

Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. Aamen.

 

Timo Leinonen