Uudenvuodenpäivä 1.1.2021

“Jeesuksen nimessä”

Evankeliumi: Matt. 4:12–16

Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
      - Sebulonin maa ja Naftalin maa,
      Meren tie, Jordanin takainen maa
      ja muukalaisten Galilea -
      kansa, joka asui pimeydessä,
      näki suuren valon.
      Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa,
      loisti kirkkaus.

------

Olen toisinaan keskustellut lasteni kanssa Raamattuun ja kristinuskoon liittyvistä asioista. Tässä joulunalusaikana seitsemänvuotias tyttäreni kysyi minulta: “isä, mikä on Jumalan nimi?” Hyvä kysymys, mutta enpä heti osannut vastata. Nyt voimmekin siis kysyä itseltämme: mikä on Jumalan nimi, vai onko hänellä edes sellaista? Voiko luojalla ja kaikkivaltiaalla maailman hallitsijalla olla nimeä? Minä en osaisi Jumalaa nimetä, mutta kysytäänpä Raamatulta.

Raamatussa käytetään usein yksinkertaista nimitystä “Jumala” tai “Herra”.  Vanhassa testamentissa käytetään nimitystä “Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala”. Tässä nimityksessä Jumala sidotaan pelastushistoriaan ja korostettaan sitä, että hän oli tehnyt liiton Aabrahamin kanssa, joka sitten periytyi hänen pojalleen Iisakille ja sitä myötä Jaakobille, Israelin heimojen kantaisälle.

Kun Jaakobin suku oli Joosefin vaiheiden kautta päätynyt siirtolaisiksi Egyptiin, Jumala lopulta kutsui Mooseksen viemään kansansa isiensä asuinsijoille, luvattuun maahan. Kun Jumala ilmestyy Moosekselle palavassa pensaassa, hän käyttää itsestään juuri tuota nimitystä. Kun Jumala sitten antaa Moosekselle tehtävän viedä kansa luvattuun maahan, Mooses kyselee: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: mikä on hänen nimensä? Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala vastaa: “Minä olen se joka olen. Hän sanoi vielä: näin sinun tulee sanoa israelilaisille: Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Jumala sanoi vielä Moosekselle: “sinun tule sanoa israelilaisille: Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne” (2. Moos. 3: 13-15).

Tässä siis Jumalan nimi ilmaistaan ensi kerran Raamatussa. Sanan “Jahve” merkitystä ei tiedetä varmasti, mutta sen on arveltu johtuvan heprean kielen olemista tarkoittavasta sanasta. Tällöin sana “Jahve” tarkoittaisi “hän on”. Tämä olisi linjassa tuon siteeratun toisen Mooseksen kirjan kohdan kanssa. Sanapari “Minä olen” viitaa siihen, että Jumala on kaiken olemisen perusta ja elää ikuisesti. Jahve -nimitystä pidettiin kuitenkin niin pyhänä, että juutalaiset lainopettajat eivät halunneet käyttää sitä vaan käyttivät nimitystä Adonai, “Herrani”. Tällä myös väistettiin se vaara, että Jumalan nimeä käytettäisiin väärin. Tämähän oli kielletty Mooseksen lain toisessa käskyssä.

Myöhemmin Daavid käy Goljatia vastaan pelkkä linko ja kivet aseenaan ja sanoo: “minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä” (1 Sam 17: 45). Sana “Sebaot” tarkoittaa sotajoukkoa. Ensisijaisesti Jumalan sotajoukkoja ovat enkelit, mutta myös israelilaiset olivat Jumalan sotajoukkoja silloin, kun kävivät sotaa Herransa ja Jumalansa nimessä. Tällöin Jumala myöskin aina antoi heille voiton. Hän itse kävi sotaa kansansa puolesta. Nimitys Herra Sebaot viittaa jo siihen, että Jumalalla on kaikki vallassaan, sekä oma kansansa, muutkin kansat että koko luomakunta.

Me kristityt olemme tottuneet rukoilemaan Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa nimessä. Nimi Jeesus merkitsee “Vapahtajaa” ja Kristus “(kuninkaaksi) voideltua”. Jeesuksen syntymisessä ja elämässä Jumala tuli meitä niin lähelle kun voi, koska hän syntyi itse ihmiseksi. Jeesus itse kuitenkin sanoo: “Isä on minua suurempi” (Joh 14: 28). Jumala jää meille tässä elämässä lopulta salatuksi, mutta Jeesuksen nimi riittää meille autuuteen. Opetuslapset tekivät ihmeitäkin Jeesuksen nimessä, niin kuin Apostolien teoissa kerrotaan.

Herralla Jeesuksella on tässä maailmassa kaikki valta. Hänen valtaansa on kaikkien lopulta myös suostuttava: “Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla. Ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: “Jeesus Kristus on Herra” (Fil 2: 10-11).

Jeesus on Jumalan ainoan pojan nimi, mutta taivaalliselle Isälle meillä ei ole erisnimeä. Saamme kuitenkin lähestyä häntä Jeesuksen nimessä niin kuin lapset lähestyvät rakasta isäänsä. Profeetta Jesajan jouluprofetiassa sanotaan: “hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9: 5). Jumalaa voidaan lopulta kuvata vain hänen ominaisuuksiensa nimellä, mutta meille riittää pelastukseen se, mitä hän on Jeesuksessa meille ilmoittanut. Hänen nimessään ja veressään ovat syntimme anteeksiannettuja.

Päivän evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan alusta. Sen aikana hän opetti ihmisiä, paransi sairaita ja julisti Jumalan valtakuntaa. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen hän antoi omilleen voiman toimia evankeliumin julistajina hänen nimessään. Hänen nimessään ja hänen siunaavan kätensä alla saamme käydä myös uuteen vuoteen ja sen haasteisiin.

 

Timo Leinonen