Palmusunnuntai

"Kunnian kuninkaan alennustie"

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat – meillä pajunosat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.

Jeesuksen seuraaminen on myös oman ristimme kantamista hänen jäljessään. Ristin kantamista tällä tiellä ei ole kuitenkaan omien syntiemme taakan kantaminen. Syntimme on tarkoitettu tunnustettaviksi ja hylättäviksi. Kun tunnustamme syntimme, on tärkeää, että uskomme ne myös Jeesuksen sovitustyön – hänen ristinsä nojalla – anteeksiannetuiksi.

 

 

 

 

Ensimmäinen lukukappale: Sak. 9: 9–10

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.

Toinen lukukappale: Fil. 2: 5–11

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

Evankeliumi: Matt. 21: 12–17

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi’?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

*

Lasten suusta se totuus kuuluu! Kuulostaako tutulta?

Lapsi on tullut sanoneeksi jotain sellaista, joka on johtanut meidät ”viisaat aikuiset” yksinkertaisen ja konstailemattoman totuuden äärelle.

Jaan kanssanne yhden tilanteen, jossa olen kokenut pienen lapsen lausuneen totuuden. Tämä tapahtui pappisurani toisissa ristiäisissä reilut 20 vuotta sitten. Olin juuri siirtynyt kodin olohuoneesta, jossa kastehetki oli vastikään vietetty, vanhemman lapsen huoneeseen. Riisuin siellä albaa päältäni.

Kastetun pienokaisen noin ehkä 3-vuotias sisko tuli perässäni huoneeseensa, tapitti minua silmillään ja sanoi: ”Silloin kun minut kastettiin, silloinkin Jeesus oli meillä”. Olisin voinut hyvin vastata: ”Niin olikin!”, mutta sopersin aikuismaisesti: ”Ööö, en ole Jeesus…mutta sanotaan että olen Jeesuksen kaveri.” Totuus toki tämäkin!

Tämän palmusunnuntain evankeliumi johtaa meidät Jerusalemin temppeliin. Kohtaamme siellä Jeesuksen pyhän kiivauden.

Jeesus raivaa temppelin rahanvaihtajista ja kaupustelijoista, jotta se olisi jälleen rauhallinen tila rukoilla. Seuraavaksi tähän rukoukselle ja Jumalan sanalle puhdistettuun temppeliin tulee joukko sairaita, jotka Jeesus parantaa. Jotkut paikalla olleista saattoivat nähdä tässä täyttyneen vuosisatoja aiemmin eläneen profeetta Jesajan sanoittaman lupauksen: ”Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. (Jes. 35:5,6).

Tuo profeetan ennustus ei kuitenkaan noussut tapahtumia seuranneiden ylipappien ja lainopettajien ajatuksiin. Heitä Jeesuksen toiminta ei saanut kiittämään, vaan suuttumaan. Heidän suuttumustaan lisäsi lasten huuto: ”Hoosianna, Daavidin Poika!” Lasten suusta purkautunut totuus oli samaan aikaan sekä avunpyyntö että riemullinen tunnustushuuto odotetulle Messiaalle. Siis: pyyntö ja kiitos yhtä aikaa.

Jumalan suurinta kiittämistä, kunnioittamista, uskomista onkin pyytää häntä avuksi, armahtajaksi ja pelastajaksi. Tältä osin nuo temppelissä olleet lapset tunsivat jumaluusoppineita paremmin Jumalan. Ehkä Hoosiannaa huutaneet lapset olivat kuulleet profeetta Sakarjan kirjan lupauksen ja ymmärsivät, ketä hän tarkoitti tällä ennustuksellaan: ”Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak. 9:9).

Kertomus vaatimattomasti aasilla ratsastavasta Jeesuksesta on yllättävä, kuten kaikki pääsiäisen tapahtumat yksi toisensa jälkeen. Jumala toimii vastakohdissaan. Kun luonnollinen ihminen näkee mielellään Jumalan kaikessa majesteettisuudessaan, kunnian kuningas kätkeytyykin nöyryyteen, ristin alennuksen ja häpeään.

Huikea onkin Filippiläiskirjeen ylistyslaulu Jeesuksesta: ”Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil. 2:7–9).

Tämä on se Herra, joka lähestyy meitä tänäänkin. Nöyrä kunniassaan. Alennuksen kautta ylennetty.

Uskonpuhdistaja Martti Lutherista kerrotaan, että hän seurasi usein mielellään lasten puuhia ja nosti – Vapahtajan tavoin – lapsen uskon esikuvaksi. Seuraavassa eräs makupala Lutherilta: ”Kristus on tehnyt lapset opettajiksemme. Olen huolissani siitä, että minä, niin tohtori kuin olenkin, joudun yhä käymään samaa koulua kuin [lapseni] Hans ja Magdalena. Sillä kuka voi täysin ymmärtää tämän Jumalan sanan: ’Isä meidän, joka olet taivaissa?’ Joka uskossa käsittää nämä sanat, saa jatkaa täysin luottavaisesti: ’…Enkeli Gabriel on renkini, Rafael kuskini ja muut enkelit palvelushenkiäni kaikissa tarpeissani. Taivaallinen Isäni lähettää heidät minulle, jotta en loukkaisi jalkaani kiveen.’”

Tällaista on lapsen usko. Se on ennen muuta yksinkertaista luottamusta. Meidän aikuisten uskon ongelmana taitaa usein olla elämämme mukanaan tuoma painolasti. Lapsille tätä kuormaa ei ole vielä kasautunut.

Tarvitsemme lapsen kaltaista uskoa. Sitä luottamusta, että kun asiat on tuotu Herralle, ne ovat hänen hoidossaan. Ja sen näkemistä, että tänäänkin Herra on kanssani.

Hoosianna! on evankeliumin lapsijoukon meille välittämä yksisanainen uskonrukoushuuto. Avunpyyntö ja kiitos samassa sanassa. Ohjaisiko tämä sana meitä, sinua ja minua omassa elämässämme oikeaan suuntaan? Luottamaan lapsen tavoin Jeesukseen, hänen apuunsa, hänen armoonsa.

**

Rukous

Hyvä Jumala, me kiitämme sinua siitä, että Jeesuksen, Vapahtajamme tähden voimme lähestyä sinua ja huutaa sinulle ”Hoosianna”, ”Auta!” Kiitos, että tahdot meidän rukoillen lähestyvän sinua ja rohkaiset meitä pyytämään sinulta apua. Opeta meitä ymmärtämään, että avun pyytäminen sinulta on sinun kunnioittamistasi. Opeta meitä myös kiittämään sinua kaikesta siitä hyvästä, mitä olet meille antanut.

Herra, me rukoilemme tänään niiden ihmisten puolesta, jotka eri syistä vaeltavat nyt pimeydessä. Rukoilemme sinun apuasi, valoasi ja lohdutustasi. Ole kuolevien lohdutus, sairaiden tuki ja muuten elämässään kamppailevien rohkaisija.

Anna meille voimaa, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä tämän korona-ajan keskellä. Anna tartuntojen kääntyä jyrkkään laskuun ja anna meidän viisaasti palata normaalielämään myös tästä kaikesta jotain oppineena. Esirukousta on pyydetty erityisesti laitoksissa oleville läheisillemme, että he voisivat tervehtyä ja saisivat hyvää hoitoa. Lisäksi rukoilemme päättäjillemme ymmärrystä ja viisautta erilaisissa hoiva-asioissa. Auta meitä omien ristiemme painossa luottamaan Sanaasi, jossa kehotat meitä luottamaan Sinuun, olemaan lujia ja pysymään rohkeina.

Pyydämme siunaustasi Tammelan seurakunnan nimikkoläheteille Sirpa Rissaselle Kyprokselle sekä Juhani Mäkilälle pakolaistyöhön. Siunaa myös nimikkokohteissamme tehtävää työtä: mielenterveystyötä Keski-Aasiassa, Caspari-keskuksen ja Immanuel-kirkon työtä Israelissa, Tamilinkielistä Toivoa naisille -työtä Intiassa sekä Pipliaseuran Raamattutyötä. Anna evankeliumin synnyttä ja vahvistaa uskoa, toivoa ja rakkautta kaikkialla, missä sitä sanoin ja teoin julistetaan ja välitetään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun pelastustekosi tuntemista omaisuuskansallesi Israelille. Pyydämme, että auttaisit ihmisiä Lähi-idässä löytämään rauhallisen ja sovinnollisen rinnakkain elämisen.

Armollinen Jumala, auta meitä kulkemaan elämässämme rukoillen ja varjele meidät sinun tahtosi mukaisella tiellä. Kun kerran oma lähtöhetkemme koittaa, ota meidät luoksesi iloon ja rauhaan sinun taivaalliseen valtakuntaasi. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.

 

Siunattua palmusunnuntaita!

Juha Koivulahti