16. sunnuntai helluntaista 

Jumalan huolenpito 

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. 

Tämä pyhä oli Tammelan seurakunnassa samalla myös vuoden viimeisen rippikouluryhmän konfirmaatio. Saattelimme seurakunnan kanssa reilut 20 nuorta heidän elämänmatkalleen kohti aikuisuutta ja rukoilimme heille edelleen Jumalan huolenpitoa. 

Evankeliumi: Luuk. 10: 38–42 

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” 

Vain yksi on tarpeen.” Näin Jeesus toteaa tämän päivän evankeliumissa. Meille kuvataan siinä tilanne, jossa Jeesus on kutsuttu opetuslapsiensa kanssa Martta ja Maria -nimisten sisarusten kotiin vierailulle. Vieraita oli siis vähintään nuo 12 Jeesuksen opetuslasta sekä Jeesus. Se oli verrattain suuri vierasjoukko tuon ajan yksityiskohdissa ja olisi se suurehko joukko nykykodeissakin.  

Hyvät rippikoulunuoret, tänään te juhlitte konfirmaatiotanne kotonanne tai jossain muualla jonkinlaisella vieraiden joukolla. Se voi pienempi tai suurempi kuin tuossa evankeliumissa mainittu, mutta yhtäkaikki, jonkun tai joidenkin tehtävänä on palvella teitä pöydän antimin. Ilman tätä juhlasta ei oikein tule mitään.    

Tämän päivän evankeliumikertomuksesta saa helposti sen kuvan, että Jeesus olisi jotenkin väheksynyt vieraita palvellutta Marttaa, mutta sen sijaan arvostanut hänen kustannuksellaan jalkojensa juureen vain kuuntelemaan asettunutta Mariaa. Ajattelisin, että siitä tässä ei kuitenkaan ollut kyse. Molemmat sisarukset olivat Jeesukselle aivan yhtä tärkeitä ja rakkaita, ja myös Martan palvelutehtävä oli oleellisen tarpeellinen. Ilman sitä olisi oltu nolossa tilanteessa. Mutta, tämä tilanne oli myös hyvin poikkeuksellinen. 

Ensinnäkin, Jeesus myös näki molempien sydämeen. Toiseksi, vaikka Martta tekikin tärkeää ja suorastaan välttämätöntä palvelutehtävää, niin Maria oli kuitenkin ymmärtänyt, että nyt yksi vieraista oli henkilö, jota siinä hetkessä oli vain yksinkertaisesti istuttava kuuntelemaan. 

Kyse oli siis syvimmiltään siitä, että paikalla oli aivan erityinen henkilö, sellainen, jonka sanat olivat elämääkin suurempia – suorastaan elämää synnyttäviä. Sen, että Jeesuksen sanat olivat jotain enemmän kuin arjen kuulumisia tai juhlapuhetta, on kuvattuna muissakin evankeliumikertomuksessa. Poimin tähän vain yhden. 

Nimittäin Johanneksen evankeliumissa kerrotaan tilanteesta, jossa Jeesuksen toisenlaiset ja hämmennystäkin synnyttäneet sanat loukkasivat suurta osaa kuulijoista niin, että he poistuivat paikalta. Paikalle jäivät kuitenkin opetuslapsi Pietari sekä 11 muuta opetuslasta, joilta Jeesus kysyikin, aikovatko hekin jättää hänet. Pietari vastasi tähän: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh.6:68). 

Pietari oli oivaltanut saman kuin Jeesuksen jalkojen juuressa istunut Maria sekä aikanaan muut opetuslapset ja edelleen ajan myötä monet niistä, jotka kuulivat heidän todistuksensa Kristuksesta. Eli: tässä kannattaa olla ja tämän Jeesuksen sanat on hyvä painaa sydämeen saakka, sillä niissä on henki ja elämä. Näissä sanoissa on elämämme tärkein asia. Ne synnyttävät uskoa ja luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Pelastajaamme.  

Tämä sama asia oli eri tavoin myös kirjoitettuna monien teidän rippikoululaisten loppukertauksen vastauksissa. Yksi niistä oli esimerkiksi tämä: ”Pyhä Henki synnyttää uskoa ja usko parantaa luottamiskykyä ja sitä, miten näkee Jumalan. Uskon avulla me pelastumme ja saamme iankaikkisen elämän”. 

Joskus elämässä tapahtuu jotain sellaista, joka laittaa elämämme arvot tärkeysjärjestykseen ja karsii siitä paljoa turhaa. Silloin sydämissämme kristallisoituu se, mikä on kaikkein oleellisinta ja tarpeellisinta. Kun tuossa mainitussa loppukertauksessa kysyttiin viimeisenä, mitä olet rippikoulussa oppinut, niin vastauksianne olivat muun muassa nämä: 

”Että perhe ja ystävät ovat kaikkein tärkeimpiä.” 

”Että elämä on suuri lahja Jumalalta ja sitä pitää kunnioittaa.” 

”Että Jumala on armollinen Isä.” 

”Että pelastumiseen tarvitaan vain usko ja että Jumala on apuna vaikeissakin tilanteissa ja häneen voi aina ottaa yhteyttä rukoilemalla.” 

Näihin vastauksiin on tiivistynyt paljon viisasta ja arvokasta, sellaista, joka on Jeesuksenkin muistuttamaa ”vain yhtä tarpeellista”. Sekin on muuten huomionarvoista, että yleensä ne asiat, jotka valikoituvat elämässämme kaikkein tärkeimmiksi, ovat sellaisia, joita ei voi ostaa, sillä ne saadaan lahjaksi. Niitä ovat juurikin nuo edellä mainitut perhe ja ystävät ja elämä itsessään sekä Jumalan anteeksiantamus, usko häneen, Jumalan apu ja yhteys häneen. 

Nämä ovat niitä asioita, sitä ”yhtä tarpeellista”, jota Raamatussa kutsutaan sydämen viisaudeksi. Tästä Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.” (Sanal.4:7). Toivomme ja rukoilemmekin, että kaikki se arvokas, hyvä ja hyödyllinen, mitä rippikouluaika onnistui opettamaan sinulle sinusta itsestäsi, muista ihmisistä, läheisistäsi, luomakunnasta sekä ennen muuta Jumalasta kiteytyisi ja kasvaisi sydämessäsi suureksi elämän viisaudeksi ja opastajaksi elämänmatkallasi. 

** 

Rukous 

Rakas Jumala, taivaallinen Isämme. Kuule meitä, kun rukoilemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Me kiitämme sinua huolenpidostasi ja rakkaudestasi. Kiitämme myös siitä, että olet luvannut olla kaikki päivät kanssamme maailman loppuun asti. 

Rukoilemme näiden nuorten puolesta, jotka tänään konfirmoidaan. Auta heitä kasvamaan uskossa, juurtumaan sanaasi ja saamaan voimaa seurakuntayhteydestä. Tee heidät avoimiksi sinun rakkaudellesi ja auta heitä jakamaan sitä eteenpäin. Rohkaise heitä myös vaikeuksien keskellä turvautumaan sinuun. Tue heitä, kun he tekevät ratkaisuja elämässään. 

Siunaa ja varjele kotejamme, vanhempiamme, sisaruksiamme, isovanhempiamme, kummejamme ja kaikkia läheisiämme. Muista yksinäisiä ja luo ihmisten välille yhteyttä, ystävällisyyttä ja auttamisen tahtoa. Me rukoilemme maailman puolesta, että täällä elävillä ihmisillä olisi mahdollisuus onnelliseen, terveeseen ja luontoa kunnioittavaan elämään. Auta meitä toimimaan luonnon säilymisen ja maailmanrauhan puolesta. 

Rukoilemme koulunkäyntimme sekä rauhallisten ja riittävien yöunien puolesta. Muuta pelko toivoksi, epäusko ja epäluulo luottamukseksi, heikkous voimaksi. Siunaa tämä päivä, tuo juhlapäiväämme iloa. 

Siunaa ja varjele kaikkia, joita on kohdannut onnettomuus, suru tai sairaus sekä niitä, jotka ovat menettäneet toivonsa. Anna heille rohkeutta ja elämänhalua ja anna heidän tuntea, että sinä olet lähellä ja pidät heistä huolta. Siunaa ja varjele seurakuntaasi niin, että sanoma sinun rakkaudestasi voisi vahvistua ja tavoittaa mahdollisimman monet ihmiset. Siunaa kaikkea seurakunnassa tehtävää työtä. 

Kaikkivaltias Jumala, kiitos siitä, että voimme jättää elämämme sinun käsiisi. Pidä meistä huolta, auta meitä kuulemaan äänesi ja rakentamaan elämäämme sinun tahtosi mukaisesti. Kuule myös jokainen hiljainen rukouksemme. 

Jumala, Isämme, sinä olet kaiken Herra. Sinä voit täyttää kaikki pyyntömme. Sinun olkoon kunnia nyt ja iankaikkisesti. Aamen.   

--- 

 

Siunattua pyhäpäivää ja syksyn jatkoa! 

Juha Koivulahti ja Sari Tenhami