3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate) 

Jumalan kansan koti-ikävä 

 

Päivän antifonin alusta (Ps. 66: 1) saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13: 14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia. 

 

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 54: 7–10 

– Hetkeksi minä sinut jätin, 

mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. 

Vain tuokioksi, vihani vimmassa, 

minä käänsin kasvoni sinusta pois, 

mutta minä armahdan sinua, 

minun uskollisuuteni on ikuinen, 

sanoo Herra, sinun lunastajasi. 

– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. 

Silloin minä vannoin, 

etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, 

ja nyt minä vannon, 

etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa. 

Vaikka vuoret järkkyisivät 

ja kukkulat horjuisivat, 

minun rakkauteni sinuun ei järky 

eikä minun rauhanliittoni horju, 

sanoo Herra, sinun armahtajasi. 

 

Toinen lukukappale: 1. Piet. 1: 3–9 

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa 

laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän 

toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, 

joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja  

voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on 

valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. 

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa 

koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon 

arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, 

ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä 

te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt 

näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te 

saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 

 

Evankeliumi: Joh. 17: 11–17 

Jeesus rukoili ja sanoi: 

”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. 

Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta 

he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä 

nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä 

yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta 

kirjoitus kävisi toteen. 

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta 

minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet 

osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään 

kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit 

heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät 

totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” 

 

 

Oletko joskus kokenut koti-ikävää? 

Luulen, että meistä aika monella on tästä jonkinmoinen kokemus. Mikä siinä ikävässä on itse asiassa sitä, mikä ikävän aiheuttaa? 

Eikö yleensä kyse ole siitä, että ikävä on ennen muuta rakkaita ja läheisiä ihmisiä? Toki koti-ikävää tuottaa myös poissaolo ympäristöstä, joka on muodostunut tutuksi ja turvalliseksi. Koti-ikävä on perusteiltaan kaipuuta johonkin sellaiseen olotilaan, josta on jo kokemusta. 

Tämän päivän aihe ja päivän tekstit viittaavat ikävään, jota olemme kutsuneet perinteisesti taivasikäväksi. Tämä on ehkä osa sen laatuista kristillistä uskoa, joka on katoamassa. Taivasikävä on kaipuuta sellaiseen kotiin, josta kenelläkään meistä ei ole vielä kokemusta. On vain pelkkiä aavistuksia, mutta nekin toki niille, jotka niitä ovat saaneet, Jumalan antamia välähdyksiä tulevasta. 

Näyttää siltä, että menneen ajan kristityt puhuivat nykyisiä useammin kaipuustaan iankaikkiseen elämään ja taivaaseen. Onko meidän ajassamme menneen ajan taivaspuheesta tullut jotenkin laihaa ja latteaa lohtua? 

Jos näin on käynyt, niin miksi?  

Kenties siksi, että kristillinen uskomme on muuttunut entistä enemmän ”tämänpuoleiseksi” Aikaisemmin Jumalan Sana ohjasi elämään niin sanotusti ”saappaat vielä savessa mutta sydän jo taivaassa”. Tai toisella tavoin sanoen ”elämään jalat vielä tämän maan kamaralla, mutta katse jo kohotettuna edessä olevaan määränpäähän.  

Kristilliseen uskoon kuuluu yhtenä osana ikävä iankaikkisiin ja Jeesuksen luo. Tämä kaipuu kuuluu osaksi sitä elämää, jota me elämme jo täällä maan päällä. Taivaskaipuun tarkoituksena on muistuttaa siitä, ettei meillä ole täällä ”pysyvää asuinsijaa”. Olemme matkalla. Pysyvä, muuttumaton kotimme on vasta ajan rajan tuolla puolen.  

Englantilainen kristitty ajattelija C.S. Lewis on sanonut, että Jumala sallii yleensä elämämme matkalla muutamien viihdyttäviä majataloja, mutta ei anna niistä tulla täällä pysyviä kotejamme. 

Vaikka näin on, samalla tästä elämästä saa ja tulee iloita. Tarkoitus ei siis ole juosta, kiirehtiä tai hosua läpi elämänsä, vaan elää sitä joka solullamme. On hyvä aina välillä pysähtyä katselemaan maisemia, joita Jumala elämäämme maalaa ja joita hän matkamme varrelle sallii. Tämän elämän arvosta muistuttaa osaltaan Jeesuksen rukous päivän evankeliumissa: ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.” 

Eikä Jeesus päästä meitä tästä elämästä ennen kuin on sen aika, mutta tahtoo säästää meitä pahalta. On tärkeää, että vaellamme tämän matkamme tukevasti jalat tallattuna tämän maan kamaraan, ja samalla jokaisesta päivästä kiittäen ja jo seuraavaan päivään Jumalan johdatusta pyytäen. 

Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo myös sen, mikä syvimmiltään synnyttää tervettä ja Jumalan mielen mukaista taivaskaipuuta. Jeesus vahvistaa rukouksessaan sen, että hänen Isänsä sanassa ”on totuus”. Jumalan sanaan voi luottaa, ja sana on se, joka nostaa katseemme päämäärään ja kiinnittää sydämemme iankaikkisiin.  

Jumalan Sanalla on käsittämätön voima. Sen lisäksi, että se antaa suunnan kohti määränpäätämme, se antaa voimaa jaksaa varsinkin silloin, kun elämä satuttaa. Jeesuksen ristin ja sovitustyön tähden sanassa on myös puhdistava vaikutus. Yhä uudelleen matkassa rähjääntynyt kulkija puhdistetaan sanaan sisältyvällä anteeksiantamuksella.  

Ja edelleen, Jumalan sanassa on luja lupaus iankaikkisesta elämästä. Jokainen, joka tarttuu sen lupauksiin, on Jumalan lapsi tai taivaan kodin perillinen. 

Opetuslapsi Pietari tunsi Jumalan mielenmukaista koti-ikävää. Tästä oli osoituksena se, mitä hän sanoi kerran Jeesukselle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh.6:68).  

Tällaista koti-ikävää Herra kutsuu sinuakin tuntemaan. 

 

** 

 

Rukous 

 

Hyvä Jumala, me kiitämme sinua pääsiäisen ilosanomasta. Kiitos siitä, että tyhjä risti seisoo sovituksen ja lunastuksen – iankaikkisen elämän – merkkinä keskellämme. Kiitos, että Kristuksen veren kautta olet solminut meidän kanssamme hyvän oman tunnon ja rauhan liiton. 

Kiitos valon lisääntymisestä. Anna valon voittaa mielissämme niin, että saisimme voimaa kukin omaan elämäämme omalla paikallamme. Suo, että oppisimme myös vaikeuksista, osaisimme jopa kiittää niistä ja olla näiden kokemusten vuoksi avuksi ja tueksi lähimmäisillemme. Lisää meissä uskoa, toivoa ja rakkautta. Auta meitä uskossa ja toivossa näkemään vaikeuksien takana häämöttävä voitto.  

Luojamme ja Jumalamme, kiitos kevään tulosta. Me rukoilemme maan kasvulle suotuisia ilmoja. Varjele meitä katovuosilta. Auta meitä kansakuntana, mutta myös yhtenä muiden joukossa selviytymään koronaviruksen aiheuttamasta tilanteesta. Varjele meitä sairastumisilta. Auta sairastuneita toipumaan tästä. Tue niitä, jotka ovat menettäneet jonkun läheisensä viruksen vuoksi. 

Jumala, sinä olet käskenyt meidän mennä kaikkeen maailmaan. Suo, että ilosanomasi Ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta leviäisi myös sinne, missä siitä ei ole kuultu. Siunaa kirkkosi ja Tammelan seurakunnan lähetystyötä, nimikkolähettejämme sekä nimikkokohteitamme. Anna tämän työn kantaa hyvää hedelmää iankaikkiseen elämään.  

Herra Jumala, sinä et säästänyt ainoaa Poikaasi, vaan annoit hänet kuolemaan, jotta meillä olisi lupaus iankaikkisesta elämästä sinun valtakunnassasi Suo meidän tämän elämän jälkeen päästä osallisiksi iankaikkisesta elämästä taivaallisessa kodissasi. Kuule rukouksemme ylösnousseen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. 

 

--- 

 

Siunattua pyhää! 

Juha Koivulahti