3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima) 

Ansaitsematon armo 

 

Tänään vietämme pyhää, jonka aiheena on Ansaitsematon armo. Tämän pyhän Uuden testamentin kirjeteksti on Roomalaiskirjeen luvusta 9. Siinä Apostoli Paavali toteaa mm.: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa” (9:16). 

Tämä Roomalaiskirjeenkohta ja tämän sunnuntain aihe muistuttavat siitä kristillisen uskon ytimestä, että elämämme tärkein asia on sovinto ja rauha Jumalan kanssa. Me emme siis ansaitse tätä sovintoa ja rauhaa omilla teoillamme tai saavutuksillamme, vaan tämä sovinto ja tämä rauha perustuvat Jumalan armoon. Ja Jumala antaa syntimme – pahat tekomme, sanamme, ajatuksemme, aivan kaiken – anteeksi yksinomaan oman itsensä, eli Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden. Sovintokirjamme on naulittu Jeesuksen ristiin. 

 

Ensimmäinen lukukappale: 1. Sam. 16: 1–13 

Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.” 

Samuel teki, kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.”  

Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle. Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”  

Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.” Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.”  

Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. 

 

 

Toinen lukukappale: Room. 9: 11–23 

Jo ennen kaksospoikien, Esaun ja Jaakobin syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa.” Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.”  

Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.” Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: ”Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.” Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.  

Joku teistä ehkä kysyy: ”Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.” Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?” Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. 

 

 

Evankeliumi: Luuk. 17: 7–10 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:  

”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa, kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” 

 

 

Saarna toteutettiin haastattelusaarnana, jossa kirkkoherra Juha Koivulahti haastatteli päivän aiheesta Marttyyrien Ääni –järjestön toiminnanjohtaja Hannu Lahtista. Saarna ei ole valitettavasti tässä käytettävissä. Sen sijalla julkaistaan alla pastori Juha Vähäsarjan Taivasta maan päällä -rukoushartauskirjan ansaitsemattomasta armosta puhuva teksti: 

”Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua.” (Ps.63:4) 

Sinun armosi, Jeesus, on maailmankaikkeuden suurin ja ihmeellisin asia. Se on suurempi kuin elämä, sillä se kantaa minut taivaaseen saakka. Sitä eivät mitkään ihmisten ponnistelut kykene koskaan tavoittamaan. Se peittää suurimatkin syntisten synnit alleen, niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ristin ryövärin se vei taivaaseen asti.  

Armo on ihmeellinen, koska en voi sitä millään ostaa. Heti kun kuvittelen sen vaativan yhdenkin oman tekoni sinun ristintyösi lisäksi, olen tehnyt armosta jotakin muuta kuin armon – eikä sitä enää ole. Armo omistetaan täytenä lahjana tai sitten sitä ei saada ollenkaan. Sinun ristinsovituksesi, Jeesus, riittäköön minulle, sillä en kykene pelastusta ansaitsemaan omin voimin. Ansioiden ansaitsemisen pohjattomalle suolle en tahdo enää uudelleen lähteä. Kiitos, että olet vapauttanut minut siitä. 

Sillä ihmeellinen on armo. Siunattu on armo. Armosta minun kaltaisella syntiselläkin on taivas odottamassa. Saan levätä armon varassa. Sydämestäni ylistän sinua, Jumalan Karitsa, että otit pois maailman synnin. Poisotettua syntiä ei enää muistella. Syntiäni ei enää sinun silmissäsi ole. Ylistän sinua, Jeesus, sillä suurempi kuin elämä on sinun armosi. Ihmeellinen armo! 

** 

 

Rukous 

Jumala, taivaallinen Isämme. Sinun armosi on rajaton, sinun uskollisuutesi ikuinen. Opeta meitä turvautumaan ansaitsemattomaan armoosi ja apuusi elämämme eri tilanteissa. Auta meitä ymmärtämään oikein tahtosi, että emme luopuisi sinusta emmekä kadottaisi armoasi. Ohjaa meitä elämään sanasi terveellä ja tukevalla perustalla. Kiitos, että voimme kasvaa sinun hoidossasi niihin tehtäviin, jotka olet itse kullekin meistä tarkoittanut. Sinä näet meidän mahdollisuutemme, vaikka emme itse niitä näkisikään. Anna meidän kaikkien yhdessä rakentaa sinun valtakuntaasi ja edistää sen tuloa. 

Kaikkivaltias Jumala, rukoilemme että evankeliumin valo ulottuisi kaikkeen maailmaan. Siunaa kirkkomme ja Tammelan seurakunnan tukemaa lähetystyötä. Anna valtakuntasi kasvaa ja vahvistua. Tänään rukoilemme myös erityistä apuasi, johdatustasi ja siunaustasi niille sinuun uskoville sisarillemme ja veljillemme eri puolilla maailmaa, jotka ovat vainottuja ja joutuvat kärsimään uskonsa vuoksi. Herra, armahda ja Herra auta. Suo, että Marttyyrien Ääni -järjestön työ voisi tuoda helpotusta näiden ihmisten elämään sekä lopulta kantaa parhainta mahdollista hedelmää aina iankaikkiseen elämään saakka.   

Pyydämme siunaustasi Tammelan seurakunnan nimikkoläheteille Sirpa Rissaselle Kyprokselle sekä Juhani Mäkilälle pakolaistyöhön. Siunaa myös nimikkokohteissamme tehtävää työtä: mielenterveystyötä Keski-Aasiassa, Caspari-keskuksen ja Immanuel-kirkon työtä Israelissa, Tamilinkielistä Toivoa naisille -työtä Intiassa sekä Pipliaseuran Raamattutyötä. Anna kaiken tämän toiminnan kantaa hyvää hedelmää pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Rukoilemme myös siunaustasi ja sinun pelastustekosi tuntemista omaisuuskansallesi Israelille. Pyydämme, että antaisit rauhan Lähi-itään. 

Kaiken armon Jumala, rukoilemme sinulta Pyhän Henkesi hyvää ohjausta elämämme tiellä. Kun kerran oma lähtöhetkemme koittaa, ota meidät luoksesi sinun taivaalliseen valtakuntaasi. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä.  

 

Aamen. 

 

--- 

 

Hyvää ja siunattua alkavaa helmikuuta! 

 

Juha Koivulahti